Sain kirppishaasteen Mimmulilta: "Meitä kirppareilla koluajia on täällä blogistaniassa useita ja haluan aloittaa uuden haastekierroksen, jossa haastetut esittelevät 3 mieluisinta ja 3 oudointa hankintaa. Sen enempää sääntöjä en haasteelle laadi, vaan jokainen haastettu voi kopioida tunnustuksen blogiinsa ja laittaa sitä eteenpäin sellaisille blogin pitäjille, joiden tietää kirppiksiä kiertelevän."
Mieluisin kirppishankintani on ehdottomasti tällä hetkellä Punni. Se on viimeisin löytöni, ja tarttui mukaan Tampereen Kontista. Yleensä en edes käy Konteissa, koska niissä on mielestäni naurettavan korkea hintataso, mutta nyt pistäydyimme siellä Sulon kanssa ajankuluksemme. Onneksi! SIllä riemullani ei ollut rajaa, kun kohtasin hyllyssä Punnin! Tällainen vaaka meillä oli, kun olin lapsi, ja se taitaa olla yhä äidillä käytössä. Mahtoivatko Kontin hinnoittelijat ollenkaan osata käyttää Punnia, sillä he olivat arvottaneet sille hinnaksi 1,40 euroa? Ehkä he luulivat sen olevan rikki? Muuta selitystä nimelliselle hinnalle en osaa keksiä, sillä Punnihan toimii moitteettomasti. Ja on vieläpä kaunis!
Mieluisia hankintoja ovat myös lukuisat emaliastiat, jotka koristavat keittiötämme. Jouduin raahaamaan osan niistä pihalle poseeraamaan, sillä tänään on niin pimeätä, ettei eteensä näe. Ison osan emaleistani olen ostellut silloin, kun emalia vielä löysi kohtuuhintaan. Nyttemmin keräilyvimma on laantunut, ja kyllähän näitä kippoja, kuppoja ja kattiloita alkaa olla jo riittävästi.
Kolmannelle sijalle päätin nostaa kaikki retroverhot, -pöytäliinat ja -lakanat, joista osa on jo saanut uuden elämän mekkoina, laukkuina tai hameina, ja osa odottelee yhä kapioarkussa tulevaa käyttöä.
Outoja hankintoja oli todella vaikea keksiä, sillä omasta mielestäni ostelen vain fiksuja kapistuksia.
Fiksuuden ja outouden rajoille sijoittuu ehkä tämä olohuoneessamme jököttävä sohva. Jos Sulolta kysytään, se saisi varmaankin ykkössijan tyhmien ostosten kisassa, sillä se on likainen ja laikukas, siinä on lähes mahdoton istua mukavasti, se painaa kuin synti, siinä on ruma verhoilu ja se on melko tarpeeton. Lisäksi jouduimme vuokraamaan pakettiauton saadaksemme sen kirpparilta kotiin. Mutta minusta se silti oli ostamisen arvoinen, sillä se maksoi vain viitisenkymppiä, ja joskus, jos opettelen verhoilemaan tai rikastun kauheasti, siitä tulee vielä mukava istua, puhdas ja kaunis.
Oikeastaan keksin vain yhden oudon ostoksen, ja se on tämä vanha hääpuku. Löysin sen muistaakseni helluntaiseurakunnan kirpparilta, enkä ole koskaan mahtunut sen sisään. En myöskään ollut tuolloin lähimainkaan pääsemässä naimisiin, mutta jostain syystä kolttu vaan oli pakko ostaa. Olen pariin otteeseen yrittänyt myydä sitä eteenpäin kirpparilla, mutta ei kukaan ole sitä huolinut. Ja toisaalta pidän siitä kuitenkin niin paljon, että tuolla se vintillä saa toistaiseksi yksin kummitella. Jos kuitenkin joku morsio olisi kiinnostunut menemään vihille tässä koltussa, ottakoon minuun yhteyttä.
Taidan haastaa Tunteellisen Liisapupun sekä Ilonan, jonka uusi blogi on minun nettiyhteydelleni valitettavasti niin raskas, että harvoin enää voin käydä hänen kuulumisiaan lukemassa.
