Edellinen kotimme: Sussun ja Sulo Lintusen yhteinen pesä

2012-01-29T08:10:00.001+02:00

Meidän tarinamme jatkuu Immolan asemalla.

Tule lukemaan Susannan Työhuoneen blogia.

Melkein kuin muistokirjoitus

2010-09-29T12:45:00.005+03:00

Huomisaamuna me muutamme täältä pois, ja aivan viime hetkellä tänään ilmestyi Koti ja Keittiö -lehti, jossa meidän kotimme keittiöineen on esitelty. Juttu tehtiin jo puolisentoista vuotta sitten ja nyt tuntuu aivan kummalliselta katsella näitä kuvia ja lukea juttua.

Kovin vieraaksi on jo tuo koti käynyt näiden kahden viimeisen pakkaamisen täyttämän kuukauden aikana. Me olemme asuneet pahvilaatikoiden keskellä, ja sisustukseemme on kuulunut lipasto, jonka päällä lipasto, jonka päällä lipasto... Kaikki kivat ja kauniit turhat tavarat on pantu laatikoiden uumeniin ja vain olennaisimmat ovat olleet esillä. Koti, jolle huomisaamuna sanomme hyvästit, ei olisi kyllä kelvannut enää yhteenkään sisustuslehteen!

Tämä blogi päättyy nyt, mutta elämä jatkuu itärajalla ja toisessa blogissa.

Kiitos teille kaikille Sussun ja Sulo Lintusen blogin lukijoille, kiitos Maijalle ja Martille hienosta artikkelista ja ennenkaikkea kiitos ihanalle kodillemme, jossa oli hyvä asua.

Arvotaas taas vaihteeksi

2010-09-23T13:16:00.001+03:00

Arvonta toisessa blogissani. Käykääpä osallistumassa!

Tyhjyys

2010-08-02T08:58:00.003+03:00

Heinäkuun viimeinen päivä saimme toisen asunnon lopulta tyhjäksi ja jynssäsimme sen putipuhtaaksi uutta asukasta varten. Tämä oli raskas kuukausi minulle; huomasin sen siinä vaiheessa, kun oli pakko sanoa jäähyväiset näille seinille. Tyhjissä huoneissa muistin, miltä tuntui tulla tänne 8 vuotta sitten, kun huoneet olivat yhtälailla tyhjät, mutta kaikki nämä väritkin vielä puuttuivat. Tämä koti on ollut minulle niin paljon enemmän kuin vain koti, se on ollut elämä. Viimeinen päivä meni itkeskellessä, mutta uskon, että ne itkut olivat tarpeen. Nyt on jo helpompi olla. Seinän takaa kuuluu vieraan ihmisen kolinoita. Toivon, että se ihminen saa uuden kotinsa väreistä iloa ja energiaa.

Toivon, että meidän asemakodistamme muodostuu meille vielä rakkaampi kuin tämä pieni koti minulle on ollut.

Luopumista

2010-06-29T20:53:00.005+03:00

Olen tänään joutunut irtisanomaan meidän toisen vuokra-asuntomme. Yritämme elokuusta alkaen mahtua kaikkine omaisuuksinemme puoleen siitä, missä olemme nämä viimeiset vuodet asuneet. Syynä tähän ahtautumiseen on se, että kahden vuokran ja asuntolainan maksaminen käy kukkarolle.

Minä muutin tänne Orivedelle kahdeksan vuotta sitten, ja Sulo pari vuotta takaperin. Kotini on ollut rakkaampi kuin mikään muu asunnoistani koskaan. Täällä sain sisustaa sydämeni kyllyydestä ja maalata iloa ja väriä ympärilleni. Tuntuu todella vaikealta luopua kodista, jossa olen elänyt elämäni onnellisimpia aikoja. Kummalliselta tuntuu ajatus siitä, että joku vieras ihminen asuu kohta oranssissa keittiössämme, pinkissä eteisessämme, punaisessa olohuoneessamme ja hempeän ruusuisessa makuuhuoneessamme. Ja me itse elämme tässä vieressä ahtaasti ruskeiden seinien ympäröimänä... kunnes viimein tulee lokakuu, ja pääsemme muuttamaan siinne ikiomalle rautatieasemallemme. Aika kulkee kovin hitaasti.

Virtuaalinen muutto

2010-05-15T08:42:00.002+03:00

Uuden rautatiekotimme remontista tulen kertomaan toisessa blogissa. Se keskittyy pääasiassa Susannan Työhuoneen kuulumisten raportointiin, mutta työhuonehan tulee olemaan tiiviisti osa uutta kotiamme. Mitenhän sitä malttaa odottaa syksyyn asti, ennenkuin pääsemme maalaamaan, hiomaan ja nikkaroimaan!

Tervetuloa siis seuraamaan elämänmenoamme Susannan Työhuoneen blogiin.

Pää pilvissä

2010-05-13T20:39:00.006+03:00

Onhan meillä niitä haaveita ollut. Niin isoja haaveita, ettei niiden toteutumiseen koskaan ole voinut ihan tosissaan uskoa. Olemme haaveilleet ikiomasta talosta; vanhasta ja vankasta hirsitalosta. Pönttöuuneista. Omasta saunasta vesipatoineen. Ja ikiomasta pihasta. Omista puista, joihin ripustaa riippukeinu. Omppupuista ja marjapensaista. Minä olen haaveillut isosta työhuoneesta ja ehkä putiikistakin. Sulon haaveissa ovat välkkyneet kirkkaat järvet ja ihmiset, joiden puheenpulpatus ei lopu koskaan.

Ne haaveet ovatkin nyt täyttä totta. Meillä on nyt ne kaikki, sillä meistä tuli rautatieasemanomistajia! Sen lisäksi meillä on jatkossakin ne kaikki asiat, joita minä täällä Orivedellä rakastan: samanlaiset ikkunat, samanlaiset ovet, samanlainen kivijalka... uusi asemakoti onkin ihan kerrassaan tutunoloinen talo.

Edessä on silti vielä pitkä kesä odotusta. Muutto ja hyppy suureen tuntemattomaan tapahtuvat vasta ensi syksynä.

Kotirouville

2010-05-04T10:13:00.004+03:00

Anopin saunamökin kirjahyllystä löysin aarteen, jonka ihana anoppini sitten lahjoitti minulle. "Jokanaisen niksikirja" on painettu vuonna 1951 ja sen on koonnut Maija Suova. Se sisältää ihan mahtavia neuvoja. Olen tosi onnellinen tästä kirjasta, sillä siitä on apua vanhassa talossa elämiseen ja lisäksi sen lukemisesta tulee hyvälle mielelle. Toisaalta on myös sääli, miten hienot käytännön taidot ovat vuosikymmenten saatossa nykyihmisen muistista kadonneet.

Osa neuvoista on hyvin liikuttavia jo pelkästään vanhahtavan kielen ansiosta: "Samettipuvut harjataan puhtaiksi ylhäältä alaspäin, siis vastanukkaan. Näin esiintyy sametti tummimmissa värivivahteissaan."

Jos on tiedossa silittämistä, niin kannattaa pitää mielessä seuraava: "Silittämään ei pidä ryhtyä, ellei sitä saa suorittaa yhtä mittaa, keskeytymättä." 50-luvun rouvat haaveilivat siitä, mikä meille on arkipäivää, nimittäin höyrysilitysraudasta: "Meillä on suunnittelilla uusia silitysrautamalleja... ... Toivomme vain pikaista markkinoille ilmestymistä."

Kodinsisustajille löytyy myös ilahduttavia vinkkejä. "Ranskalaisilla on tapana koristaa lasitavaransa sievällä pitsisommittelulla. Valmistustapa on yksinkertainen: soikiomaisen tai pyöreän leikatun kuvion ympärille kinnitetään reunapitsi hienoin napinreikäpistoin. Meikäläinen maku tuskin hyväksyy näin koristeltuja maljakoita tai kulhoja, mutta kampauspöydän lasilevyn alla pitsintähteet voivat olla sangen viehättävän näköisiä." Luulenpa, että meikäläistenkin maku on kehittynyt ranskalaisten kanssasisariemme tasolle tässä viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana!

Koska minulla on tapana mööpleerata itsekseni kotiamme Sulon ollessa töissä, on seuraavasta neuvosta paljon hyötyä: "Jokaisen huonekalun jalan alle voi sijoittaa n. 1 cm:n paksuisen viipaleen raakaa perunaa. Sitä ennen sivellään kuitenkin se puoli perunaviipaletta, joka tulee lattiaa vasten, öljyllä tai kiilloitusvahalla. Huonekalu liukuu silloin kuin pyörillä vahingoittamatta hienointakaan parkettilattiaa. Vahan tai öljyn jälki pyyhitään heti kuivalla rievulla, ennen kuin mahdollisesti pusertuneen perunan mehu ennättää imeytyä pintaan."

Kirjaa lukiessani en voi kuin ihailla sitä taloudellisuutta ja ekologisuutta, mikä tuon ajan elämää ohjasi. Mitään ei heitetty hukkaan. Kun vaatteet oli ensin käännetty ja väännetty ja ommeltu uudestaan, paikattu ja muodistettu, ne lopulta päätyivät matonkuteiksi.

"Käyttökelvottomista miehen tärkkipaidoista voi tehdä pieniä tarjoiluesiliinoja; etu- ja takakappaleet ovat usein täysin kulumattomat, vaikka hihat ovatkin riekaleiset. Kun esiliinat kovettaa, tulee niistä erittäin sievät."

Minunkin äitini on jatkanut menestyksellä lakanoiden ikää noudattamalla tätä neuvoa: "Kun lakana on kulunut keskeltä, voi sen halkaista, ommella yhteen hulpioreunat ja päärmätä ulkoreunat, jolloin se kestää vielä monta pyykkiväliä."

Elämän tarkoitus

2010-04-17T09:06:00.003+03:00

Lösyin haaveilemani esineen toissapäivänä Tampereelta Surprise Me -nimisestä lahjatavarakaupasta. "A clean house is a sign of a wasted life" on lause, jonka allekirjoitan täydestä sydämestäni. Näin tällaisen printin kerran jonkun blogissa, ja siitä saakka olen pitänyt silmäni auki kaupoissa. Olin erittäin innoissani, kun etsimäni esine nyt löytyi. Sen loppusijoituspaikka ei ole vielä selvillä, mutta nyt kiinnitin sen jääkaapin oveen. Eteinen olisi ehkä paras paikka, jotta vieraatkin heti osaisivat varautua. Elämän kun voi käyttää mielestäni paljon muuhunkin kuin tahrojen hinkkaamiseen keittiön lattiasta tai kumihanskojen kanssa vessaan sulkeutuen.

Tähän filosofiaan sopii täydellisesti leivosaamupala.

Päiväunet pihalla

2010-04-10T17:42:00.002+03:00

Kevät tuli lopultakin ihan oikeasti. Tunsin, että nyt on aika hakea puutarhakeinu varastosta ja köllähtää siihen lehtiä lukemaan. Voi, miten ihanasti aurinko jo kuumotti poskia ja makeasti nukutti minut päiväunten maailmaan!

Aurinko paljasti myös tänä vuonna keväisen karun totuuden. Katsokaa poloista pihaamme, josta kukaan ei tunnu välittävän. Joka paikka on täynnä jätettä. Murennettua styroxia, lasivillasilppua, huonekalujen palasia, ruma moderni ovi (mistä ihmeestä se edes voi olla peräisin?), purua, silppua, roskia, hylättyjä pressuja, kuolleita joulukuusia, tyhjiä kanistereita ja jopa yksi rekisterikilvetön autonromu. Tämä kaikki saa minut surulliseksi. Ikioman pihan kaipuu on valtava.

Sitä omaa odotellessani siivoan muiden sotkuja ja nautin auringosta, valosta ja fyysisestä työstä.

On siis kevät

2010-04-10T10:51:00.004+03:00

Ne sulivat sitten kuitenkin. Kauhealla vauhdilla. Maa ei ehtinyt edes imeä vettä samaan tahtiin.

Hetken näytti siltä, että joudumme vielä kokemaan tulvan.

Keväisyysvoittaja selvillä

2010-04-01T15:53:00.002+03:00

Koska vastauksia arvontaan tuli ihan hirveä määrä, päätin olla laiska ja turvautua voittajan arpomiseen tietotekniikan avustuksella. Jokainen maaliskuun viimeiseen päivään mennessä kommentin jättänyt sai järjestysnumeron, ja linkittäneet kaksi. Satunnaislukugeneraattori löysi sitten voittajaksi numeron 192, joka näytti olevan Turkoosin arpanumero. Onnittelut Turkoosille! Laitatko yhteystietosi sähköpostilla osoitteseen sussujasulo(at)luukku.com, niin pöllöt lähtevät matkaan. Miljoonat kiitokset kaikille osallistuneille!

Ihana Lyly

2010-03-27T20:21:00.003+02:00

Tässä päivänä muutama tehtiin retki Lylyn viestivarikon SA-kauppaan. Reissu oli erittäinkin onnistunut, sillä tehtiin ihan huimia löytöjä. Yksi kaikkien aikojen parhaista hankinnoista oli sarkakangas. Ompelin oitis siitä itselleni takin, joka sopii mainiosti hameiden kaveriksi. Materiaali on niin ihanaa ommella ja pitää yllä, että en voi muuta kuin rakastaa sitä.

Ps... Arvontaan ehtii vielä osallistua hyvin, vaikka olen kyllä tosi hämmentynyt jo tähänkin mennessä kertyneiden vastausten määrästä.

Kevätmielinen arvonta

2010-03-24T15:08:00.008+02:00

Blogiin on ilmaantunut viime aikoina mukavasti lisää lukijoita. Tervetuloa teille kaikille! Sen kunniaksi olisi ehkä sopivaa järjestää arvonta, vai mitä?

Tällä kertaa arvon tuotepaketin, jossa on Pöllöparvi-kuosinen keittiöpyyhe ja bambutiskirätti. Molemmat ovat käsinpainamiani - tarkat tuotetiedot löytyvät verkkopuodistani (linkki tuossa oikealla puolella vieressä).

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jos laitat omaan blogiisi linkin arvontaan tai minun verkkopuotiini, saat kaksi arvontalappua. Muista myös kertoa minulle siitä viestissäsi! Osallistua voi tämän kuun ajan, ja palkinto arvotaan pääsiäisen alla torstaina 1.4. Onnea matkaan kaikille!

PS. Toinenkin ihana arvonta on menoillaan Paapii-blogissa, jonne löysin itsekin tieni vasta nyt.

Työhuoneunelma

2010-03-20T10:32:00.005+02:00

Kirpparilta lähti mukaan keltainen lokerikko, jota olin himoinnut jo viikkokausia. Kun sen hinta lopultakin oli laskettu puoleen, en enää epäröinyt. Olin ajatellut maalata sen, mutta koska työhuoneen vanha kaappi oli myös yhä keltainen, päätin, etten sittenkään maalaa kumpaakaan.

Järjestellessäni nauhoja ja pitsejä uuteen lokerikkoon äidyin järjestelemään vielä muutakin. Päätin siirtää arkuissa säilyttämäni kankaat työhuoneen kiinteään komeroon. Kun olin saanut komeron tyhjennettyä, oli työhuone sellaisen kaaoksen vallassa, että minulta loppui puhti siihen paikkaan. Komero olikin kammottava musta aukko, joka oli syönyt sisäänsä paljon enemmän tavaraa, kuin sinne kaiken järjen mukaan pitäisi mahtuakaan. Jatkoin urakkaa seuraavana päivänä, ja kun kaikki lopulta oli paikoillaan, saatoin olla tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kaikki kankaat on helposti saatavilla, ja hankalat arkut kätkevät uumeniinsa kaiken roinan, jota harvemmin tarvitaan.

Työhuoneen sisustus sekä tietyt toimimattomat ratkaisut häiritsevät minua jatkuvasti. Haaveilen kasvavalla vimmalla valtavasta työhuoneesta, jonka saisin sisustaa mieleni mukaan - nythän olemme aikalailla pääsemättömissä tuon vanhan ruskean tapetin kanssa. Haluaisin yhdistää keltaisiin kalusteisiin turkoosia. Haluaisin maalata seinät auringonvärisiksi. Minun työhuoneessani pitäisi olla silmiävihlovia värejä, eikä suinkaan ruskeaa, beigeä ja valkoista.

Oheiset kelta-turkoosit kuvat olen napsinut täältä. Siinä on blogi, joka panee aina sydämen pakahtumaan ja pakkosaada-haaveet räjähtämään käsistä.

Vimma alkaa taas nostaa päätään

2010-03-08T10:02:00.003+02:00

Sen jälkeen kun olin ommellut uuden hameen, piti yhtäkkiä ruveta vielä päällystämään lehtikansioita. Ikeasta hankituit pahvikansiot olivat odottaneet työhuonen komerossa jo kuukausia. Kangasarkustani kaivoin vierashuoneen väreihin sopivan kukikkaan vakosametin, jonka liimasin kansioiden päälle. Kullekin tähän taloon tilatulle lehdelle tein omat kansiot.

Tunnustan, että kansioista on päällystetty vain näkyvät osat. Jos olisin päällystänyt ne kokonaan, kangas olisi loppunut heti kättelyssä.

Kun asuin kaupungissa kerrostalossa, keräsin haavekotivihkooni kuvia lehdistä: taloja, siustusratkaisuja, huonekaluja, tapetteja, puutarhoja... Sitten kun muutin tänne Orivedelle, ja haave oikeasta kodista olikin täyttä totta, ei leikekirjaa tarvinnut enää pitää. Nyt jostain syystä minun tekisi mieli taas aloittaa uusi haavekotivihko. Kevätkö on pannut pesänrakennusvimman taas käyntiin?

Kevätpakotus

2010-03-07T11:26:00.005+02:00

Tänä aamuna herätessäni minulla oli pakottava tarve ommella kesähameita... kellohelmaisia ja kuosillisia, pitkiä hameita ja mekkoja. Tässä ensimmäinen. Erikoinen kuosi on Hanna Ruusulammen käsialaa ja kaavan löysin Suuresta Käsityölehdestä. Tästähän tuli hetipaikalla uusi lempihameeni!

Työ ihmisen

2010-03-06T09:10:00.003+02:00

On niin kiirettä pitänyt viime päivinä, työn saralla lähinnä. Kun päätin ryhtyä osuuskuntayrittäjäksi, kuvittelin, että voin silloin tällöin vähän huvikseni tehdä jonkun homman ja nauttia työttömyysturvan tuomasta vapaudesta. Kuvittelin myös silloin tällöin tekeväni vähän käsitöitä, joita kukaan ei kuitenkaan osta. Olipa hassusti kuviteltu. Mutta valittaa ei voi, tunnen olevani hyvin onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa juuri nyt.

Ps. Jos joku ei tykännyt Maatuskoista, ehkäpä verkkopuotiin ensi viikolla laskeutuva muodikas pöllöparvi miellyttää enemmän.

Hyvä elämä

2010-02-21T11:16:00.004+02:00

Miksi silloinkin, kun kaikki elämässä on mahdollisimman hyvin ja paremmin kuin koskaan, minä...

... istun tuntikausia etuovi.comissa ja kehitän kauhean omakotituskan?

Kierros kotona

2010-02-19T12:00:00.013+02:00

Monet sisustamiseen ja kotielämään keskittyvät blogit, kuten tämäkin, ovat täynnä kivoja kuvia asunnon yksityiskohdista. Minua jää aina mietityttämään kokonaisuus - millainen talo on pohjaratkaisuiltaan, miltä huoneet näyttävät kokonaisina. Niinpä kiersin tänä aamuna meidän kotimme kameran kera, samalla kun järjestelin ympäriinsä lojuvat tavarat paikoilleen, esitelläkseni meidän kodin kokonaisuutena. Tämä kotikierros on myös uusille lukijoille kiteytys kaikesta siitä, mitä meidän kotimme on.

Kotimme sijaitsee vanhassa VR:n työläisasunnossa. Asumme vuokralla tässä rivitalossa. Meillä on itse asiassa kaksi asuntoa, eli puolikas taloa. Ylläolevassa pohjapiirroksessa näkyy, että joudumme kulkemaan jatkuvasti ulkokautta, sillä asuntojen välillä ei ole yhdistävää ovea.

Aloitetaan kierros oikeanpuoleisesta sisäänkäynnistä. Eteinen koostuu ulommasta ja sisemmästä eteisestä, jotka molemmat olen jo seitsemän vuotta sitten sutinut vaaleanpunaisiksi. Koska keittiömme on tosi pieni, olemme joutuneet sijoittamaan varajääkaapin ja pakastimen tänne eteiseen. Valitettavasti niiden päälle nakellaan jatkuvasti pipoja, hanskoja, turvaliivejä ja muuta roinaa. Eteisen nurkasta on käynti vessaan, jota en nyt kuvannut. Pieneen eteiseen on saatu mahtumaan peräti kuusi ovea: vessan, keittiön, olohuoneen ja kaksi komeron ovea sekä ulko-ovi.

Jatketaan matkaa olohuoneeseen. Punaiset tapetit vuokraisäntä ystävällisesti kustansi meille palkkioksi siitä, että teimme toisessa asunnossa valtavaa remonttia. Määräraha riitti vain puolikkaan huoneen tapetointiin, joten edellisten asukkaiden puolipaneelit oli jätettävä paikoilleen. Ne saivat kuitenkin punaisen maalin pintaansa. Oleskelemme todella harvoin olohuoneessa. Oikeastaan vain silloin, kun meillä on vieraita. Ison, jatkettavan pöydän ääreen kun mahtuu useampikin kaveri syömään.

Keittiömme on pikkuruinen. Sen koko on suuri syy siihen, miksi jatkuvasti haaveilen omasta omakotitalosta. Olisi ihanaa saada tiskikone, mutta meillä ei ole sille tilaa. Keittiö pursuilee tavaraa, mutta minusta se on mukavan näköistä. Vaan jos tilaa olisi enemmän, voisin hankkia vielä paljon enemmän emalipannuja ja maatuskoita. Rakastan kyökkimme iloisia värejä ja huvikumputunnelmaa.

Olohuoneesta on käynti vierashuoneeseen. Ei meillä niin usein käy yövieraita, että erillinen vierashuone olisi aivan välttämätön. Siksipä tämä huone palvelee jumppa- ja televisionkatseluhuoneena. Minusta oli tärkeää saada tv piilotettua asunnon perimmäiseen nurkkaan, jotta sitä ei aina avattaisi turhan päiten. Nyt me avaamme sen vain silloin, kun todella olemme aikeissa katsoa sitä. Huoneessa on myös tyhjää lattiatilaa aika runsaasti sen takia, että minä jumppaan täällä monta kertaa viikossa. Siksi kaikki käsipainot, pallot ja jumppamatot lojuvat rumasti näkyvillä.

Nuyt kipitetään pihan kautta vasemmanpuoleiselle sisäänkäynnille. Oven vieressä on rakas kesäkeittiöni, jossa tiskaan kesäisin. Nyt se palvelee talvisena kukkapöytänä ja lintujenruokavarastona. Heti sisääntullessa seinät ovat railakkaan vihreät, mutta reipas väri vaihtuu heti seuraavassa hetkessä ankeaan harmaanvalkoiseen. Tässä kohtaa vuokraisännän asettamat värivaatimukset alkavat näkyä kodissamme. Kutsun sisempää eteistä hienosti eteispuodiksi, vaikka se todellisuudessa on karu loukko, jonka nurkassa on hylly. Hyllyssä pidän nettipuotini valmista tuotevarastoa.

Eteisestä pääsee etenemään vain yhdestä ovesta, joka vie työhuoneeseen. Jouduin aika vastikään jälleen kerran mööpleeraamaan työhuoneen, sillä yllättävän hyvin pyörivä tiskirättibisnes vaatii lattiatilaa. Painan nimittäin kaikki kankaat lattialla, ja siksi pöydät oli siirrettävä seinän vierille, kuin tehtaassa ikään. Kuten kuvista ehkä voi tiirailla, keskeneräisiä tuotteita on pinoissa siellä ja täällä. Minun kuuluisi olla juuri nytkin ompelemassa, eikä blogittelemassa.

Työhuoneesta päästään meidän makuuhuoneeseen, mikä on käytännössä aika huono ratkaisu. Ensinnäkin kangaspölyn kulkeutumista nukkumatilaan on hankala estää, ja toiseksi työt tulevat turhan helposti ajatuksiin myös silloin, kun ne pitäisi saada sieltä pois. Ruskeat seinät sopivat nukkumiseen, mutta jos olisimme itse voineet valita värin, se olisi varmasti ollut jotain aivan muuta.

Työhuoneesta on kulku huoneeseen, jolle ei oikein ole nimeä. Alunperinhän se on tämän päätyasunnon keittiö. Sen käyttötarkoituksen löytämiseen meni kauan, mutta lopulta siitä tuli viime kesänä tietokonehuone, kun hankin uuden, kauniin Macin. Tämä huone kulkee blogissa nimellä Sulon salonki, sillä se on Sulon sisustama. Tässä kohdassa me uhmasimme vuokraisännän värimäärittelyjä, ja Sulo telasikin seinät ihanalla turkoosilla. Entinen keittiönkomero on muuttunut remontin yhteydessä suihkuksi.

Kiitos kierroksesta! Nyt teen tästä haasteen, ja haastan teidät kaikki, joiden blogi käsittelee kotia. Tehkääpä tekin oma kotikierroksenne!

Täydellisyys

2010-02-17T11:50:00.002+02:00

Nyt meilläkin on NE! Elovena-peltilaatikoita olikin myynnissä ihan oman kylän K-kaupassa. Sulo löysi Fairyn Tampereelta isosta marketista. Näitä meidän keittiö oli vailla. Ja minä.

Moottoripyörä ain kääntää pään

2010-02-13T09:52:00.005+02:00

Eilen kirpparilla Sulo löysi pienen moottoripyörän, jota hänen oli selvästi vaikea enää laskea käsistään. Hän arpoi ja arpoi, mutta ei sitten kuitenkaan raaskinut pyörää ostaa. Niinpä minä ostin sen hänelle ystävänpäivänlahjukseksi. Salaa kuitenkin hieman vastahakoisesti, sillä vaikka tykkään moottoripyöristä ja tykkään Sulon pienoismalliautoista, niin ajatus pienoismoottoripyörästä olohuoneen kirjahyllyssä oli minusta mauton.

Mutta jopa minultakin innostusta löytyi, kun Sulo totesi pyörän olevan aivan Barbie-mittakaavaa, ja halusikin asettaa sen Barbie-hyllyyni. Istutimme kyytiin pimun, jolle kaivoin ompeluksistani tyyliin sopivan mekon. Mainiota!

Eikö vaan jo tunnukin keväältä?

2010-02-09T14:40:00.002+02:00

Tiedän hyvin, että pakkasta on kymmenen astetta ja viime yönä satoi taas 15 senttiä lunta lisää. Silti minulla on kevään tuntu! Valon määrän lisääntyminen sen ehkä saa aikaan. Olen jopa löytänyt taas innon laittaa ruokaa, vaikka oikeastaan joulusta asti olen suorittanut ruoanlaiton hyvin vastentahtoisesti. Tänään kokkasin meille keltaista kurkumapastaa, kun Sulo saapui töistä ja toi tullessaan minulle kimpun ihania keltaisia tulppaaneja! Taisipa olla Sulokin kevätmielellä.

Kirppu kävi torilla

2010-02-08T14:12:00.006+02:00

Ihan oikeasti minulla olisi oikeita töitä tehtävänä vaikka kuinka. Silti päädyin näköjään taas blogiin. Ninnun blogista tarttui mukaan kirpputorikäyttäytymistä koskeva haaste.

Kuinka usein kirppistelet?

Ehkä kerran viikossa, joskus useamnmin ja joskus harvemmin. Vartavasten en koskaan lähde kirppareille. Poikkean jos huvittaa.

Miksi kirppistelet?

Huvin vuoksi. Kiva tehdä löytöjä.

Millaisilla kirppareilla käyt?

Harvoin muilla kuin oman kylän. Orivedellä on yksi kirppari, jossa on myyntipöydät sekä helluntaiseurakunnan kirppari, josta minä en löydä ikinä mitään kivaa.

Ostatko usein periaatteella "kun halvalla sai"?

Monesti otan käteeni jotain sillä periaatteella, mutta kassalle päästessäni kadun ja vien kamat takaisin. Paitsi emaliastioiden kanssa en yleensä kadu.

Parhaat löytösi?

Punni on ainakin lämmittänyt kovasti mieltä.

Mitä yleensä ostat?

Kodin tavaroita, kankaita ja käsityötarvikkeita.

Mitä et osta?

Liian kalliita tavaroita, koska minusta ihmisiltä on kadonnut suhteellisuudentaju kirppishinnoittelussa. Hajuvesiä, meikkejä ym. sellaisia. Kenkiä vain, jos ne ovat upouusia.

Onko jotain, mitä et voisi viedä myyntiin?

Lahjaksi saatuja tavaroita, vaikka olisivatkin tarpeettomia tai epämieluisia

Sovitatko vaatteet?

Ostan tosi harvoin vaatteita, mutta jos ostan, niin sovitan aina ensin.

Löytö, jonka haluaisit vielä tehdä?

Arabian sinisen Maisema-sarjan astioita onnettoman halvalla.

Kurkistus tulipesiin

2010-02-06T10:02:00.006+02:00

Meillä on puulämmitys, ja tänä talvena olemme monien muiden puillalämmittäjien tavoin olleet hetkittäin aika kovilla. Koko lämmityskaudeksi varatut klapit loppuivat nyt helmikuun alussa, ja puuta on saanut raahata sisälle sitä tahtia, että myös huumori on alkanut käydä vähiin. Kovilla pakkasilla myös uunien lämmitystehokkuudesta on saatu konkreettista kokemusta.

Olimme reissussa kaksi päivää ja yön siinä välissä. Pakkasta oli tänä aikana enää viidestä kymmeneen astetta, joten uskalsimme jättää kodin tyhjilleen. Lähtiessämme panimme kaikki sisäovet kiinni, ja palatessamme saimme todeta, että huoneiden lämpötiloissa oli huikeita eroja.

Surkeimmin pärjäsi olohuoneen nykyaikainen tulikiviuuni. Huoneessa oli lämmintä 13 astetta. Onhan tuo uuni toki huoneen kokoon nähden aivan onnettoman pieni, eikä siitä voi uunia syyttää, vaan pihiä vuokraisäntää. Tämän uunin hyviin puoliin kuuluu se, että se lämmittää huoneen nopeasti, mutta vastaavasti se kylmenee myös erittäin nopeasti.

Toiseksi huonoimman arvosanan sai vuosi sitten muurattu tiiliuuni. Työhuoneessa oli alunperin samanlainen pikkukaveri kuin olohuoneessa, mutta onneksi se purettiin ja tilalle tehtiin tämä. Se on kauniimpi ja tehokkaampi, mutta ei sekään tarpeeksi tehokas ole. Lämpöä oli työhuoneessa 16 astetta ja uunin kyljet kylminä.

Uunitestin voittajaksi selvisivät identtiset vanhukset makuuhuoneessa ja vierashuoneessa. Makuuhuoneen lämpötila oli huimat 24 astetta! Uunin kyljetkin olivat vielä miellyttävän lämpöiset. Kertoisiko joku minulle, mikä se on näiden vanhojen uunien salaisuus? Nämä kaksi ovat rapistuneita, ja niistä putoilee jopa kokonaisia tiiliä pois, ja silti ne ovat tehokkaimmat lämmittäjät koko talossa. Mikä harmi, että ne sijaitsevat pienimmissä huoneissa, ja pienimmät uunit sijaitsevat suurimmissa. Nurinkurista ja valitettavaa. Mutta kevät tulee ihan pian!

Neljännen kuvan talvi

2010-02-05T16:49:00.004+02:00

Sain haasteen Mimmulilta:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Valitse tuosta kansiosta kansion 4. kuva, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuva on joulukuun 10. päivä napattu. Talvi ei ikinä minun seitsemän vuoteni aikana ole täällä näyttänyt tältä. Tämä on ollut taikatalvi, jota olen yrittänyt ikuistaa valokuvaamalla, jotta se ei unohtuisi. Koivu on meidän pihassa. Se on suuri ja vanha ja kesäisin sen oksat riippuvat melkein maassa muodostaen vihreän majan. Pihamme oli täynnänsä samanlaisia koivuja, mutta VR kaikessa viisaudessaan kaatoi ne kaikki. Jäljelle jäi tyhjyys, johon olen jo tottunut. Mutta minun mielestäni jonkun, joka tämän maan omistaa, pitäisi istuttaa nopeasti lisää puita, sillä näistäkin viimeisistä aika vielä jättää joskus, eikä täällä ole sen jälkeen enää ainuttakaan puuta.

Haastan teidät kaikki, jotka haluatte tulla haastetuiksi.

Eikös tämän blogin pitänyt käsitellä kodinsisustusta?

2010-02-03T14:50:00.002+02:00

Kotiimme ei ole hankittu tai tehty juuri mitään uutta pitkiin aikoihin, mutta nyt saimme pikkuisen uutta piristystä. Sulo törmäsi Ikeassa söpöön lintutarjottimeen, ja arveli minun pitävän siitä. Tottakai pidän, ja iloitsen sen värimaailmasta, joka sopii kauniisti huvikumpuiseen keittiöömme.

Oli hiukan hankalaa löytää tarjottimelle arvoistaan sijoituspaikkaa, sillä keittiössä alkaa olla joka neliösentti aika tarkkaan käytetty. Raivasin tilaa maustehyllyyn. Oli jo aikakin järjestää pursuileva kaaos. Hain vintiltä lasiset maustepurkit, jotka ovat Sulon mukana saapuneet jostain kaukaa menneisyydestä. Niissä oli tummat, puiset korkit, jotka minä maalasin iloisen värisiksi.

Yleisön pyynnöstä

2010-01-27T09:03:00.005+02:00

Täytän nyt edelliseen postaukseen ilmaantuneen Sailan vaatimuksen mainostaa verkkopuotiani blogissa. Siis joka ei vielä ole ehtinyt tutustua maanmainioihin bambutiskirätteihini, voipi käydä kurkkimassa täällä tahi täällä. On siellä paljon muutakin kivaa, ja lisää tulee kunhan kerkiän.

Kun nyt mainostuksen tielle tuli astuttua, vinkkaan samalla lahjakkaiden sukulaisteni palveluja. Sisareni tekee kuvituksia, joihin voitte tutustua täällä.

Yritteliäisyys ja luovuus taitavat olla meillä sukuvika, sillä äitini on jo vuosia kutonut kauniita villapaitoja, joita voi ihailla täällä. Isäni puolestaan rakentaa komeita taloja Etelä-Karjalassa. Perheemme nuorimmainen on suuntaunut musiikkialalle, jota kunnioitan mykkänä, sillä en itse ymmärrä tuosta alasta yhtään mitään.

Että sellaista sakkia.

Maatuskamaniaa

2010-01-20T14:11:00.004+02:00

Enpä tiedä, kuinka kauan maatuskat jaksavat sinnitellä muodissa, vai jokohan maailman muotituulet ovat ne puhaltaneet tiehensä. Sen tiedän, että minulla ne pysyvät varmasti muodissa ihan aina. Keittiön seinälle ripustettiin tässä pari päivää sitten uusi taulu. Kokeilin serigrafian, maalaamisen ja kierrätystekstiilien yhdistämistä ja sain aikaan työn nimeltään "Kerttulin uusi laukku".

Tuliaisena meille saapui tämä vinkeä pieni perhe. Se on erityisen hauska siksi, että siinä yhdistyvät rakastamani maatuskat ja rakastamani kanat. Ukolla on kukko kainalossa, akalla kana ja kakaralla tipu.

Ensi joulun toivelista

2010-01-11T13:59:00.008+02:00

Talvi voi olla ihmeen kaunis. Sitä kauneutta on silti mukavampi katsella sisätiloista käsin, kun pakkasta on lähemmäs 30 astetta.

Ennen joulua jokunen ihminen taas kysyi, onko minulla mitään lahjatoiveita. En osannut oikein keksiä muuta kuin silitysraudan ja laakean teekupin. Sain molemmat! Kiitos asianosaisille! Jos minä aloitankin nyt jo ensi joulun toivelistan keräämisen, on lahjan antajilla enemmän valinnanvaraa. ;-)

Yksi toive on ylitse muiden. Rakkaat huopikkaani menivät ihan pilalle suutarikäynnin yhteydessä. Tulivat sieltä kotiin suurella reijällä varsutettuna ja nyt minun varpaani kastuvat. Toivon uusia, oikeita, perinteisiä huopikkaita, niitä ainoita oikeita talvikenkiä.

Toivon turhuuksia, joita en ikinä raaskisi itselleni hankkia. Tällainen sammakkoprinssi katseli minua kauniilla silmillään Tampereen käsityömessuilla. Oli vähällä, etten sortunut. Se on hillittömän sydämeenkäypä olento. Ja minulla on selvästi joku kieroutunut suhde sammakoihin, koska niitä eläviä tyyppejä pelkään enemmän kuin mitään.

Tai jotain ihan älytöntäkin olisi kiva saada. Tällaiset kipeän hauskat barbiekorut löytyvät Etsystä, joka on miljoonine tavaroineen ihan tutustumisen arvoinen paikka. Jos siis ei todellakaan ole muuta tekemistä kuin istua tuntikausia ruudun äärellä.

Sulolle minä toivoisin hienoimpia ambulansseja. Tämä puinen lanssi löytyy lelukaupasta, jossa muutenkin näyttäisi olevan vähän paremman sorttisia leluja.

Ilmiö

2010-01-04T15:45:00.002+02:00

Meidän joulukuusi päätti riisua ihan itse itsensä. Uudenvuodenaattona siitä alkoi tipahdella koristeita lattialle, ja mennessään ne rapistelivat mukaansa aina hiukan neulasia. Tänään minä vähän ravistin puuta, jolloin kaikki neulaset ropisivat lattialle. Ihan kaikki. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Arvatkaahan, kuinka paljon neulasia lakaisin lattialta?

Mutta nyt matkaamme uuteen vuoteen. Olkoon se meille kaikille hyvä.

Talvikeittiö

2009-12-27T13:58:00.003+02:00

Aattoaamuna odotellessani Suloa töistä kotiin, huomasin kesäkeittiömme olevan yhä siinä tilassa, kuin mihin se kesän jäljiltä jäi. Vein emalivadit vinttiin ja asetin niiden paikalle jouluisemmat esineet. Callunat ovat kestäneet upeina lumet ja pakkaset, mutta kuihtuneita kanervia piti vähän häivyttää kuusenhavujen sekaan. Pöydän helmojen alta saivat piilopaikan lukuisat linnunruokaa sisältävät ämpärit. Pulut nirsoilevat pähkinöille ja kauralle, mutta ahmivat auringonkukansiemenet. Minusta myös tuntuu, että ne yhä haikailevat pesivien lintujen siemenseoksen perään. Onneksi pikkulinnuille ja oraville maistuu sekin, minkä pulut jättävät syömättä.

Aatto

2009-12-27T13:46:00.005+02:00

Meidän joulu oli rauhallisempi, hiljaisempi ja kauniimpi kuin milloinkaan. Yllättäen saapunut suru vei pois kaiken turhan.

2009-12-23T17:01:00.001+02:00

Orivedellä osataan

2009-12-16T11:38:00.003+02:00

Joulumarkkinoilla törmäsin mitä hurmaavimpaan pikku esineeseen. Se vetosi minuun muotoilullaan, materiaalillaan ja ennenkaikkea nimellään: Elukkahaarukka! Todella ihana pieni haarukka, joka "nappaa juustot, suolakurkut ja leikkeleet ja tykkää käsinpesusta". Näitä tekee Matti Iso-Pärnä ( muotoverstas(at)gmail.com ) verstaallaan ylijäämäpuusta. Minun haarukkani on muistaakseni saarnia.

Oman kylän osaaminen on viime aikoina ilahduttanut minua muutenkin. Uusi kestovaippoja tekevä yritys ilmaantui lähietäisyydelle. Jos meillä olisi vaippaikäisiä, vaipat ja ruokalaput haettaisiin varmasti Vihreästä Variksesta. Mitä mainioita karkkivärejä, ja laatu ja malli kohdallaan.

Joulun viettohon

2009-12-10T18:38:00.003+02:00

Niinhän se aina menee, että kun minä saan jotain päähäni, se on toteutettava heti paikalla. Niinpä kuusemme sai jo uudet koristeet. Kartonkia, askarteluhuopaa, juuttinarua ja nättejä nappeja. Paljon parempi! Päätin, että jos kuusi jää viimeiseksemme, on siitä otettava nyt kaikki riemu irti.

Rauhallista hyvänmielenjoulua teille kaikille!

Kuusen pienet kynttiläiset

2009-12-10T14:50:00.004+02:00

Nyt alkoi joulu: lunta satelee hiljalleen ja joulukuusi on kannettu kotiin.

Kuuseen liittyy traagisuutta, sillä Sulohan on allerginen havupuille. Minulle on ollut todella vaikeaa elää joulut ilman joulukuusta, ja niinpä olin tänä vuonna inhottava tyrannivaimo ja päätin hankkia kuusen kuitenkin. Sulo on nyt kolme vuorokautta töissä, ja minä toivon kuusen erittävän ne voimakkaimmat allergeeninsä huoneilmaan sillä välin. Jos Sulo selviää tästä joulusta ilman kuumetta, tulee kuusesta vakituinen jouluvieras, mutta jos allergia käy pahaksi, joudun minä luopumaan kuusesta ikiajoiksi.

Koristelin kuusen Tiimarista hankituilla helminauhoilla ja sinisillä rihkamapalloilla, ja jouduin jälleen kerran toteamaan, että peruskuusenkoristeet ovat nöyryytys kauniille puulle. Tahtoisin pukea sen mielummin johonkin kodikkaampaan, pehmeämpään, perinteisempään. Mietin, saisinko aikani riittämään uusien koristeiden askarteluun - jotakin sellaista tunnelmaa tavoittelisin, kuin tuossa ylimmässä kuvassa. Ja kannattaako nähdä vaivaa, jos tämä jääkin viimeiseksi kuuseksemme?

Piparkakkukartano

2009-12-05T20:13:00.002+02:00

Joulun ensi oireet ilmestyivät. Päätin pitää vapaapäivän ja leipoa piparkakkutalon. Koska en löytänyt mistään kaavojani, joilla joka vuosi teen pienen piparimökin, ajattelin olla laiska ja etsiä uudet, valmiit kaavat netistä. Kunnianhimo kasvoi nettiä selatessani, ja lopulta päädyin kaksikerroksiseen kartanoon, jonka kaavat piirsin muuttamatta juuri mitään.

Iso tuo talo on, mutta ihmeekseni en onnistunut rikkomaan yhtään osaa. Taloon upposi melkein 2 kiloa valmista piparitaikinaa.

Ja lumikin satoi maahan tänään. Pilvisestä kelistä huolimatta maailma näyttää valoisammalta.

Se kaikkein kaunein

2009-12-04T15:50:00.003+02:00

Vielä jonain päivänä rikastun niin, että teetän meille joulukuusen, joka ei aiheuta allergista reaktiota Sulossa, ja joka on kaikista elottomista kuusista se kaunein. Näitä upeita vanerisia puita valmistaa Lovi Oy. Valikoiman suurin kuusi on vain 120 cm, mutta kädentaitomessuilla yrityksen edustaja lupasi, että rahalla saisi suurempiakin.

Hoitoyksikkö

2009-12-03T17:35:00.004+02:00

Tulimme tänään reissusta kotiin. Postilaatikossa odotti yllätys! Pieni ambulanssi on löytänyt tiensä jostakin kaukaa kotiimme. Sille laitetaan erityinen oma paikkansa muiden pienten ambulanssitoverien viereen :) Jokaisella ambulanssikokoelman autolla on oma tarinansa kerrottavanaan, ja erityinen tarina on lanssilla, joka tulee eräänä päivänä postissa kauniisti paketoituna ilman viestiä, tai viitettä mistä kaukaa se on kotoisin. Tätä blogia lukeva Viipukka lienee lähettänyt kauniin ja harvinaisen amppariyksilön tänne meille. Sellaista en ole ennen edes nähnyt! Voitte arvata kuinka iloinen olenkaan! KIITOS!! Laitahan Viipukka meille osoitetta tulemaan, niin saamme sinulle varatun joulupaketin matkaan :)

Sussu on luvannut laittaa autosta kuvankin tänne teidän kaikkien nähtäväksi. Tämän tekstin kirjoitin kirjastossa, koska reissun aikana lämmittämättömänä olleessa talossamme ei uskalla tietokonetta vielä avata...

Päivät niinkuin varisparvi raahautuu...

2009-11-27T10:06:00.005+02:00

Marraskuu. Olen nähnyt auringon neljästi tässä kuussa. Se ei riitä.

Kun on ankea mieli, voi katsella pihan puluohjelmaa itseään piristääkseen. Ihan vinkkinä voin kertoa, että jos teillä asuu pihapiirissä kaksi somaa pulua, niitä ei kannata alkaa ruokkia, ellei ole valmis ruokkimaan pian kymmeniä samanlaisia. Eikä ehkä kannata valita appeeksi "Pesivien lintujen siemensekoitusta", vaikka sitä saisikin muovikassillisen puoleen hintaan.

Minimyymälä

2009-11-22T10:51:00.002+02:00

Joulumyyjäisiä silmälläpitäen olen tehnyt melkoiset määrät painettuja tekstiilejä, ja niiden varastoiminen työhuoneessa on ollut pieni ongelma.

Työhuoneen puoleinen eteinen on ollut meillä ikävä kaatopaikka. Se on ollut aikalailla sisustamaton ja niinpä sinne on nakeltu tavaraa, joka on menossa vintille, roskiin, pihalle, kirpparille... tai tulossa jostain sisään. Keksin, että siellähän on ihan kelpo nurkka, jonka voisin hyödyntää tuotteitteni varastoimiseen. Ja Sulokin oli heti myötämielinen ajatukselle, kunhan ensin selvitin hänelle, ettei pääsy työkalukaapille tai puulaatikolle vaikeudu millään lailla.

Pakko oli heti ryhtyä työhön, sillä kalusteetkin löytyivät omasta takaa. Olin joskus pelastanut tutun kaatopaikkakuormasta pari lastulevyistä, koivujäljitelmäpintaista hyllykköä, jotka ovat tähän asti majailleet vintillä. Nyt niille löytyi hyvää hyötykäyttöä. Koska ne olivat sangen rumia, sieppasin vintiltä matkaani myös tapettijämiä ja tapettiliimaa. Vanhat vaaleansävyiset tapetit kaunistivat hyllyjä kummasti, ja hyllylevyjen reunaan liisteröin vielä puuvillapitsit. Sulo kävi seurailemassa touhujani, ja tiedusteli, olenko ehkä hieman maaninen. Totesin olevani vain tehokas.

Pikku varastoni toimii samalla myös minimyymälänä, ja vie minut taas hiirenaskeleen lähemmäs haavettani. Jopa on somaa!

Sanoo paljon, puhuu vähän

2009-11-21T12:32:00.005+02:00

Ihan vaan jotain sanoakseni jatkan Ilonan blogista nappaamani tehtävän eteenpäin kierrätystä.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne.

* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.

* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?

* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.

* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.

* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?

- Sarin punanen mekko mahtuu mullekkin.

- Tarviitko sä apua siinä maantiedon tehtävässä?

- No selvä, tehään sit niinku sä sanot. (Tässä kohtaa tietysti marttyyri-äänensävy.)

- Inkku sano tulevansa hakemaan meiät viistoist vaille kuus.

- Mä meninki Helsinkiin bussilla, ku myöhästyin junasta.

- Ootko sä nähny missään Jarkon kännykkää?

- Ostitko sä sen hameen sieltä henkkamaukasta, mitä me viime viikolla katottiin?

Korjaus edelliseen eli keinutuolin tarina

2009-11-21T12:17:00.002+02:00

Oikeastaan heti kun olin postannut edellisen kirpparikirjoituksen, ymmärsin unohtaneeni jotain olennaista. Kaikkein rakkain kirpparilta hankkimani esine on kuitenkin keinutuoli. Ostin sen kesällä 2002. Tuolloin olin muuttanut pohjoisesta takaisin eteläisemmille seuduille ja majailin kodittomana vanhempieni luona. Äidin työhuoneen nurkassa minulla oli pajka, ja koko maallinen omaisuuteni oli varastoituna pihalle liiteriin. Yritin epätoivoisesti etsiä omaa kotia.

Näin Taavetin osto- ja myyntiliikkeessä harmaan keinutuolin, joka vei heti sydämeni. Se oli kuitenkin aika kallis, enkä raaskinut ostaa sitä. Kesän mittaan kiikku pysyi aina vaan myymättä, mutta liikkeen omistaja ei ollut valmis laskemaan hintaa. Päätin, että sitten kun löydän kodin, haen keinutuolin mukaani.

Syksy alkoi lähestyä uhkaavasti, ja olin yhä koditon. Lopulta bongasin etuovi.comissa hauskan rivariasunnon Orivedellä, joka täytti lähes kaikki unelmani. Tiesin jo kuvan nähdessäni, että olin löytänyt kotini. Erinäisten vastoinkäymisten ja muutamien ikävien käänteiden jälkeen nimeni lopulta seisoi vuokrasopimuksessa ja sain ryhtyä järjestämään muuttoa pois äidin työhuoneesta.

Ensimmäisenä rynnistimme äidin kanssa Taavettiin, jossa keinutuolini yhä odotti minua. Äidin vanhan Toyotan katolla se matkusti osaksi muuttokuormaani. Täällä Orivedellä minä sitten maalasin sen violetiksi ja päällystin istuimen ensin keltaisella ja myöhemmin sinivalkoisella kankaalla.

Keinutuoli on minun rakkain huonekaluni sen takia, mitä se edustaa: oman paikan löytämistä.

Punni ja muut aarteet

2009-11-17T10:16:00.010+02:00

Sain kirppishaasteen Mimmulilta: "Meitä kirppareilla koluajia on täällä blogistaniassa useita ja haluan aloittaa uuden haastekierroksen, jossa haastetut esittelevät 3 mieluisinta ja 3 oudointa hankintaa. Sen enempää sääntöjä en haasteelle laadi, vaan jokainen haastettu voi kopioida tunnustuksen blogiinsa ja laittaa sitä eteenpäin sellaisille blogin pitäjille, joiden tietää kirppiksiä kiertelevän."

Mieluisin kirppishankintani on ehdottomasti tällä hetkellä Punni. Se on viimeisin löytöni, ja tarttui mukaan Tampereen Kontista. Yleensä en edes käy Konteissa, koska niissä on mielestäni naurettavan korkea hintataso, mutta nyt pistäydyimme siellä Sulon kanssa ajankuluksemme. Onneksi! SIllä riemullani ei ollut rajaa, kun kohtasin hyllyssä Punnin! Tällainen vaaka meillä oli, kun olin lapsi, ja se taitaa olla yhä äidillä käytössä. Mahtoivatko Kontin hinnoittelijat ollenkaan osata käyttää Punnia, sillä he olivat arvottaneet sille hinnaksi 1,40 euroa? Ehkä he luulivat sen olevan rikki? Muuta selitystä nimelliselle hinnalle en osaa keksiä, sillä Punnihan toimii moitteettomasti. Ja on vieläpä kaunis!

Mieluisia hankintoja ovat myös lukuisat emaliastiat, jotka koristavat keittiötämme. Jouduin raahaamaan osan niistä pihalle poseeraamaan, sillä tänään on niin pimeätä, ettei eteensä näe. Ison osan emaleistani olen ostellut silloin, kun emalia vielä löysi kohtuuhintaan. Nyttemmin keräilyvimma on laantunut, ja kyllähän näitä kippoja, kuppoja ja kattiloita alkaa olla jo riittävästi.

Kolmannelle sijalle päätin nostaa kaikki retroverhot, -pöytäliinat ja -lakanat, joista osa on jo saanut uuden elämän mekkoina, laukkuina tai hameina, ja osa odottelee yhä kapioarkussa tulevaa käyttöä.

Outoja hankintoja oli todella vaikea keksiä, sillä omasta mielestäni ostelen vain fiksuja kapistuksia.

Fiksuuden ja outouden rajoille sijoittuu ehkä tämä olohuoneessamme jököttävä sohva. Jos Sulolta kysytään, se saisi varmaankin ykkössijan tyhmien ostosten kisassa, sillä se on likainen ja laikukas, siinä on lähes mahdoton istua mukavasti, se painaa kuin synti, siinä on ruma verhoilu ja se on melko tarpeeton. Lisäksi jouduimme vuokraamaan pakettiauton saadaksemme sen kirpparilta kotiin. Mutta minusta se silti oli ostamisen arvoinen, sillä se maksoi vain viitisenkymppiä, ja joskus, jos opettelen verhoilemaan tai rikastun kauheasti, siitä tulee vielä mukava istua, puhdas ja kaunis.

Oikeastaan keksin vain yhden oudon ostoksen, ja se on tämä vanha hääpuku. Löysin sen muistaakseni helluntaiseurakunnan kirpparilta, enkä ole koskaan mahtunut sen sisään. En myöskään ollut tuolloin lähimainkaan pääsemässä naimisiin, mutta jostain syystä kolttu vaan oli pakko ostaa. Olen pariin otteeseen yrittänyt myydä sitä eteenpäin kirpparilla, mutta ei kukaan ole sitä huolinut. Ja toisaalta pidän siitä kuitenkin niin paljon, että tuolla se vintillä saa toistaiseksi yksin kummitella. Jos kuitenkin joku morsio olisi kiinnostunut menemään vihille tässä koltussa, ottakoon minuun yhteyttä.

Taidan haastaa Tunteellisen Liisapupun sekä Ilonan, jonka uusi blogi on minun nettiyhteydelleni valitettavasti niin raskas, että harvoin enää voin käydä hänen kuulumisiaan lukemassa.

Rakkaat maatuskamummelit

2009-11-08T14:07:00.004+02:00

Itsekehun ja oman hännän nostamisen piikkiin menee tämä postaus, mutta en voi olla iloitsematta uusista keittiötekstiileistämme!

Bambuisia tiskiriepuja, riemukkaita vohvelipyyhkeitä ja kelpo patakintaita saa täältä(kliks!).

Sain kivan haasteen Mimmulilta, johon yritän ehtiä paneutua tulevan viikon aikana.

Kaunis syksy

2009-10-18T14:33:00.004+03:00

Olen elänyt viime ajat ihan muiden juttujen parissa, ja blogittelu on unohtunut kokonaan. Kaikki eivät silti ole unohtaneet minua - tuhannet kiitokset tunnustuksesta Sisustuskärpäselle! Tunnustukseen liittyy tehtävä: kertoa 7 asiaa itsestä, joita muut eivät vielä tiedä.

1.PIDÄN hapankaalista
2.OLEN jääräpäinen
3.INHOAN palelemista
4.RAKASTAN kuplavolkkareita
5.NAUTIN nukkumaanmenosta rentoutuslevyä kuunnellen
6.VIERASTAN ihmisjoukkoja
7.HALUAN päästä eroon masumakkaroistani

Magdaleena

2009-10-01T18:59:00.003+03:00

Kyllä materia vaan tekee onnelliseksi! Olen haaveillut omasta mallinukesta niin kauan kuin pystyn muistamaan. Ja sitten eräänä taianomaisena päivänä naapurini soittaa ja kysyy, huolisinko mallinuken! Sain Magdaleenan hävettävän edullisesti. Kiitos naapurini, onnellisuustaikurini!

Magdaleena on siro nainen, mutta kuitenkin takavuosina ompelemani korsetit sopivat sen päälle lähes täydellisesti. En voi uskoa olleeni joskus tuon kokoinen keijukainen.

Peipon pesä

2009-09-30T18:33:00.003+03:00

Töiden ja uusien harrastusten lomassa en ole paljon ehtinyt miettiä kodinlaittamista, mutta tänään sentään sain maalattua lintulaudan. Ostimme tuon laudan viime keväänä jostain halpiskaupasta, ja se maksoi muistaakseni 2 euroa. Alunperin se oli vaaleanvihreä, jossa oli violetteja kukkia, mutta eihän sellainen mökki minua miellyttänyt.

Kapine on tehty sellaisesta huokoisesta materiaalista, jota kovalevyksi kutsutaan, eikä takuulla kestä säitä lainkaan. Sijoitan sen ulko-oven viereen katoksen alle. Jos joku lintu uskaltaa käydä ruokailemassa niin lähellä ovea, olen iloinen. Varsinaiset syöttöautomaatit ripustamme taas sitten myöhemmin takapihalle rauhallisempaan paikkaan. Säätiedotus muuten näyttää lupailevan lumisadetta sunnuntaiksi...

Voi pienen elämän riemuja!

2009-09-22T13:46:00.003+03:00

Olimme ostamassa hammastahnaa. Hammastahnatuubien ulkoasusuunnittelu on aina ollut yhtälailla pielessä kuin muidenkin pesuaineiden: rumia putkiloita, jotka pitää piilottaa silmistä. Mutta mikä riemu minua kohtasikaan marketin hyllyssä: Oxygenol-tuubi mustavalkoisine asuineen oli kuin meidän uutta vessaamme varten suunniteltu! Vaihdoin lennossa tavallisen merkkimme Oxygenoliin. Sulo oli huvittunut riemustani, mutta minä ajattelin lähettäväni valmistajalle kiitokset.

Kas vain, mitä tietoa kotona guuglasinkaan kyseisestä hammastahnasta. Oxygenol onkin järjestänyt suunnittelukilpailun Taideteollisen muotoilijaopiskelijoille, ja juuri sisustuksellisuus on ollut huomion kohteena. Voiton vei Mikko Luotosen simppeli design.

Luotosen muihin sieviin väreihin voi tutustua täällä. Mikä sopisi sinun kylpyhuoneeseesi parhaiten?

Positiivisempi syksy

2009-09-18T19:51:00.009+03:00

Polttopuut on pinottu liiteriin.

Uusi terveempi elämä aloitettu: sauvakävelyä, kuntosalia, jumppaa ja vesijuoksua.

Ensimmäiset tulet sytytetty.

Kaakaota, dvd-elokuvia ja tilkkutäkki.

Lämpöiset ja maailman kauneimmat Viipurista ostetut villasukat.

Uusi itseommeltu villakangastakki. Tervetuloa syksy.

Paluu miniatyyrimaailmaan

2009-09-17T08:30:00.001+03:00

Alkaa tämä oma koti olla siinä vaiheessa, että uskon minulla riittävän taas aikaa myös nukkekodilleni. Siitä kerron toisessa blogissa.

Pirulle pikkusormi...

2009-09-16T15:24:00.004+03:00

Vessaprojekti käynnisti minussa taas sen manian! Aloin hahmotella olohuoneeseen pientä muutosta. Siirsin kirjoituspöydän pois, jotta tilalle voisi sommitella sohva- ja nojatuolirykelmän. Hain vintistä Sulon tuolit. Minulla meni siis puolitoista vuotta, ennenkuin saatoin ajatella noita tuoleja yhdessä meidän muiden huonekalujen kanssa. Kun olin asetellut ne paikoilleen, Sulo totesi huoneen näyttävän "jonkun toimintakeskuksen terapiahuoneelta". Osuvasti sanottu. Rinkiin asetetut istuimet ja Sulon tuolien julkiskalustemuotoilu sen saivat aikaan.

Asia korjaantui sillä, että toinen tuoleista palasi takaisin vinttiin, jolloin huoneeseen tuli vähän väljyyttä. Kelpuutettu tuoli sai peitokseen pinkin räsymaton ja pehmusteeksi tyynyn. Tyynyliinan ompelin vanhoista tilkuista.

Kaunis, rakas kirjoituspöytä sai paikan vierashuoneesta. Se on minun lempipöytäni: ainoa, joka on niin vankka, että sen päälle voi nousta seisomaan ilman pelkoa romahtamisesta. Kaikkein mieluiten näkisin pöydän jonain päivänä tietokoneen alla, mutta valitettavasti minun reiteni eivät oikein sovi tuohon pöydän ja tuolin väliin.

Käyn vain puuteroimassa nenäni

2009-09-15T22:06:00.006+03:00

Vessamme on nyt valmis. Sain siskolta mustaa maalia ja pääsin viimeistelemään paikat. Isäni polttopuukasasta olimme kesällä pelastaneet hienoa listaa, jonka nyt naputtelin kiertämään seiniä. Olen tyytyväinen siihen, että rikoin omat rajani käyttämällä mustaa, jota todella vierastan. Yhdistettynä epämiellyttävään vaaleanlilaan maaliin, musta kuitenkin tuo ikävästi mieleen 80-luvun tai jonkun halvan pizzapaikan. Harmittaa hiukan sekin, että maali ei ollutkaan pinkkiä. Saattaa hyvin käydä vielä joku kaunis päivä niin, että seinien alaosan väri muuttuu. Tummanharmaasta haaveilen nyt. Ei silti pidä luulla, että olisin tyytymätön lopputulokseen - kyllä tämä minua ihan tarpeeksi miellyttää.

Mustan maton löytäminen oli aika hankalaa. Bukleemattoja ja karvapallonyppymattoja kyllä löytyi pilvin pimein, mutta mustaa kudottua puuvillamattoa ei millään. Olin jo päättänyt värjätä keltaisen räsymaton mustaksi, mutta eihän meidän kylältämme enää saa mistään tekstiilivärejä! Onneksi yhdestä kaupasta sitten löytyi musta-harmaa riepumatto, joka sai kelvata.

Pyyhekoukut syntyivät samaisista verhorenkaista, joista olin askarrellut wc-paperitelineenkin. Hyllyt sahasin laudasta, joka myös on isäni polttopuuta. Tuossa laudassa on kiva reuna, joka estää esineitä luisumasta lattialle, vaikka pesukone jyskyttäisi raivokkaasti vieressä.

Pesualtaan yläpuolella olevaa hyllyä varten ostin koukeroiset hyllynkannattimet, jotka ruuvasin hyllylevyn yläpuolelle. Peili on yksinkertainen suorakaide, jonka kehys on hyvin samaa maata seinälistojen kanssa.

Kynttiläkruunu meinaa kadota kiemuraisten tapettien sekaan, mutta siellä se kuitenkin nyt katossa roikkuu. Ja maalattu lattiakin näyttää hyvältä ja toimivalta. En usko sen kestävän raapaisuja, joten saattaahan sitä joutua ajan myötä ehostamaan.

Entä Sulo? Mitä tuumi Sulo tästä kaikesta? Hän joutui kohtaamaan uusitun vessan aivan yksinään minun ollessani naapurissa kahvilla. Ja palattuani tapasin vessasta tämmöisen kaverin:

Mustaa valkoisella

2009-09-13T09:54:00.004+03:00

Eilisillan pipertelin kaikkea pientä tarpeellista vessaan. Pesujauhepakkaukset rumentaisivat uutta sievää vessaa, joten niiden tilalle halusin kauniit lasipurkit. Kun ei lauantai-iltana enää voi rynnätä shoppailemaan, ryntäsin ruokakaapillemme. Riisipurkki ja soijarouhepurkki pääsivät pyykkijauheille, ja mehupullo sopi huuhteluaineelle. Tein etiketit tietokoneella, tulostin, kontaktimuovitin ja liimasin purkkien kylkiin.

Koska tapettia jäi vielä yli, käytin sitä ankeiden muovitavaroiden kaunistamiseen. Jo kertaalleen hylätty valkoinen pyykkikori sai uuden ilmeen tapetinpalojen, vanulevyn ja mustan kankaan avulla. Pienen roskiksen päällystin myös tapetilla, ja seinäkaapin vetimiksi ruuvasin mustat puuhelmet.

Tänä aamuna heti herättyäni ryhdyin askartelemaan wc-paperitelinettä. Suihkuhuoneesta oli jäänyt tarpeettomaksi vanha metallinen teline. Sitten tarvitsin hiukan erkkaa, akryylimaalia ja viisi verhorengasta. Minusta teline näyttää paremmalta luonnossa kuin tässä kuvassa... uskokaa pois.

Ehdottoman vääräoppista

2009-09-12T17:12:00.009+03:00

Kesällä löysin oululaiselta kirpputorilta aarteen: Stefan Lindforsin suunnittelemaa Tango-tapettia rullakaupalla, ja hintaan 3 euroa/rll! Sulo (järjen äänenä) ei antanut minun "ihan varmuuden vuoksi vaan" raahata koko kuormaa kotiin, mutta ostin kaiken uhallakin kaksi rullaa. Nyt sain päähäni hyödyntää Tangot vessaprojektissa. Alkuperäinen idea on hieman tässä ajan kuluessa muuttunut, sillä koukeroista peiliä ei meidän budjetilla selvästikään voi hankkia. Niinpä arvelin, että koukeroisuus hoituisi näiden tapettien myötä. On kyllä kaikkien taiteen sääntöjen vastaista laittaa pieneen tilaan suurikuvioista tapettia, mutta milloinkas minä olen sellaisista säännöistä ennenkään jaksanut välittää...

Tänä aamuna vessa näytti vielä tältä: kliks. Materiaaleiltaan vessamme on oikea muoviajan kukkanen: seinät muovia, lattia muovia ja katossa sellainen inhottava pahvilevytys, jota joskus 60-70-luvuilla harrastettiin. Se on ollut tyhmä valinta pieneen vessaan, sillä tuuletusaukon kohdalle kertynyt kosteus on imeytynyt pahviin vuosien aikana.

Jouduin aloittamaan päivän työn katosta. Pahvit riivin pois, mutta ikävä kyllä alta paljastunut kaunis paneelikatto olikin yhdestä nurkasta maalaamaton. Tämä vessa on aivan alunperin ollut osa keittiötä, ja näyttää siltä, että keittiössä on silloin ollut kiinteä komero. Jouduin maalaamaan katon. Käytin Sateenkaarivärin lakkaöljymaalia, jonka vuokraisäntä oli tuonut ikkunanpielien ja ovien maalaamista varten. Mutta mitä kaameaa jankkia maali olikaan! Koska minulla ei ollut minkäänlaista ohenninta, jyystin tahmaisen maalin kattoon. Homma oli inhottavaa, suti tarttui kouraani, maalia tippui naamalleni ja ympäri lattiaa. En aio maalata kattoa toiseen kertaan, vaikka siitä tulikin epätasainen. Tässä kohtaa vinkkaan kaikkia öljymaaleilla maalaavia: kädet saa terveellisesti puhtaiksi ihan tavallisella ruokaöljyllä.

Sitten pääsin hauskemman vaiheen kimppuun. Tapetointi on mukavaa hommaa, jopa yksin. Miksi minulla aina iskee tämä remonttihysteria Sulon ollessa töissä? En voinut millään odottaa huomiseen, vaan kiroilin tapetit seinään aivan omin nokkineni. Jännitti aika paljon, miten tapettiliima pitää tapettivuodat kiinni muoviseinässä. Hyvin näyttävät pysyvän, onneksi. Samoin peltipintainen lämminvesivaraaja on aivan oivallinen tapetoitava!

Seinien alapuolen suunnittelin maalaavani pinkiksi. Aiemmin kesällä heräteostoksena hankkimani seinämaali kuitenkin paljastui konservatiiviseksi laventelinväriksi, vaikka olin luullut ostaneeni herkullista pinkkiä. Tässä vaiheessa oli aivan turha enää jättää työtä kesken, joten laventelin oli kelvattava.

Kun olin maalannut seiniä, alkoi lattian punainen muovimatto näyttää entistäkin likaisemmalta ja rumemmalta. Sille oli tehtävä jotain! Sen enempää asiaa pohtimatta sudittelin myös lattian laventeliseksi. Lattia on tällä hetkellä kuivumassa. Mietin Sulon reaktiota. Kuka hullu maalaa sisustusmaalilla muovimaton? Voi kunpa maali ottaisi muoviin kiinni, eikä hilseilisi heti pois. Muutoin olen vielä pulassa.

Seuraavat vaiheet vaativatkin sitten kauppaan lähtöä, sillä tarvitsen mustaa maalia. Joudun odottelemaan ensi viikkoa.

Kesän aikana olemme hankkineet pieniä tilpehöörejä vessaa varten. Hammasmukit löytyivät jostakin halpamarketista, samoin pyyhkeet ja peili. Peilin kehys vaan pitää maalata mustaksi. Takorautaiset naulakkokoukut saimme ystäviltä tuliaisiksi, ja pienen itse nikkaroimani seinäkaapin minä nyt päällystin tapetilla. Vielä puuttuu se musta matto, muutama iso lasipurkki pyykinpesuaineille, vessapaperiteline ja joku hylly peilin alle.

Isompi ja pienempi

2009-09-06T15:33:00.003+03:00

No, eiväthän ne sovi ollenkaan vierekkäin! Yllättäen tuli pakottava tarve heittää vanha pc huispois, ja siirtää tietokonekaappi vaatekaapiksi. Olen suunnitellut tätä siitä asti, kun Mac saapui taloon, mutta en ole saanut aikaiseksi ryhtyä. Oli iso urakka käydä kaikki vaatteet taas kerran läpi, mutta nyt saimme kaipaamamme käytännöllisyyttä vaatesäilytykseen. Ehkäpä, jos maalaisin tuon kuultovalkoisen kaapin myös kunnolla valkoiseksi ja vaihtaisin vetimet, tämä kaksikko istuisi paremmin vierekkäin? Muotokieleltäänhän ne ovat aika samankaltaiset. Ja villasukkalaatikko kaapin päällä muuttuu vielä vaaleanpunaiseksi.

Tapahtuuko täällä mitään? No ei.

2009-09-05T12:34:00.003+03:00

Kelloggsilla on kilpailu, jossa voi lähettää kuvan aamupalahetkestään ja voittaa matkan Euro Disneyyn. En ole osallistumassa, mutta meidän aamiaispöytä kyllä on ihan malliesimerkki Kelloggsin mainoksesta.

Santralle suurenmoinen kiitos tästä tunnustuksesta! Sanasi lämmittivät valtavasti.

Tunnustus jatkaa täältä matkaansa Miikulle.

Olipa kerran prinsessa

2009-08-18T21:15:00.012+03:00

Tänä aamuna pakkasin siskon pakettiauton täyteen vaaleanpunaista ja huristelin loihtimaan Prinsessan huoneen valmiiksi. Tyttö itse oli koulussa autuaan tietämättömänä siitä, mitä kotona tapahtuu. Tein koko päivän hommia syömättä ja juomatta, sillä aikaa oli rajallisesti. Kun sitten hain tytön iltapäivällä kotiin, hänen reaktionsa palkitsi työni. Tällä prinsessalla tosiaan on draaman tajua, sillä hän vaipui lattialle silkasta hämmästyksestä!

Ja mitä lapsonen sitten näki?

Hän näki hörhelöverhoilla katetun suuren vuoteen, johon mahtuu pehmolelut, yövieraat ja tulevaisuuden heilat. Sänky tosiaan on aika hulppean kokoinen, mutta mielestäni tein todella hyvät kahden euron kaupat. Muutenkin selvisin koko projektista uskomattoman halvalla, sillä minulta kului rahaa alle 40 euroa. Lisäksi Mummo ja Papi ystävällisesti kustansivat uuden täkin ja tyynyn sekä lakanat. Verhot on kiinnitetty höyläämättömään lautaan nitojalla, mikä on tietysti melko hankalaa niiden pyykkäämistä ajatellen. Kuroin ne yhteen satiininauhoilla. Lauta on toisesta päästään kiinni seinässä ja toisesta kaapin kyljessä, ja sänky jää omaan rauhaisaan pesäänsä.

Päiväpeitoksi valittu fleecehuopa jäi auttamatta pieneksi, kun sängyllä oli mittaa tarkoitettua enemmän. Mutta mitäpä pienistä.

Koulupöydän viereen sijoitin tapetoidun lipaston, jonka päälle laitoin huonekasvit ja posliininuken. Nuken olen tehnyt itse vuosia sitten, ja lahjoitin sen tytölle, koska tämä halusi osoittaa olevansa jo kyllin vanha ja varovainen posliininuken omistajaksi. Sulo osallistui sisustukseen hankkimalla pinkissä purkissa kasvavan kaktuksen. Lemmenhaahkaksi kutsumme vajaamielisen näköistä lintua, joka on oikeastaan kuulakärkikynä.

Peilipöydän uumeniin kokosin kaikki kauneudenhoitoon liittyvät tarvikkeet: korut, pinnit, harjat, kynsilakat. Minulta loppui aika kesken, ja peili jäi pesemättä. Tyttö huomasi heti, että se aika samea.

Meidän oman kodin vessasta minä riistin sinisen naulakon tytön käsilaukuille ja kasseille. Meidän vessahan on joka tapauksessa menossa uusiksi, ja naulakon ennenaikainen katoaminen ei haittaa mitään.

Ikkunaverhoihin riitti kaistale samaa harsokangasta kuin sängyssä. Pimeä aika on alkamassa, joten varsinaista pimennystä ei tulla tarvitsemaan pitkään aikaan. Koska sänky vielä sijaitsee suojassa suuren kaapin takana, ei ikkunasta tuleva valo häikäise nukkujan silmiä.

Kaikki lukuisat pikku aarteet kokosin kirjahyllyn päälle ja seinälle kiinnittämääni hyllyyn, jonka tein laudanpätkästä ja halpiskannattimista.

Leikeille varasin koko hirsiseinän puoleisen alueen ja reippaasti tyhjää lattiatilaa. Armeijan vanha arkku sai valkoisen maalipinnan, ja se koristellaan vielä yhdessä tytön kanssa. Hän haluaa siihen kruunujen kuvia. Arkku pursuili pehmoleluista. Yhdessä äitinsä kanssa tyttö karsi jo aiemmin ison osan pehmoista kirpparikiertoon. Minä ostin kirjakaupan löytökorista Disneyn pahvilaatikon, jonne sopivat pikkuisimmat pehmot.

Maalasin valkoiseksi myös tämän kalusteen, joka on ehkä joskus ollut isomman kirjahyllyn alaosa tai ehkä vain tv-taso tai mitä lie. En tiedä. Mutta sen lakkapinta oli kärsinyt ajan saatossa. Kiinnitin pikaliimalla kaapin oveen teini-ikäisenä Fimo-massasta muovailemani tytön. Myös pronssinvärisen vetimen maalasin, toivottavasti akryyliväri pysyy metallipinnassa.

Lopuksi keräsin kaikki My Little Ponyt ja kopioponit keskelle huonetta pienen pöydän päälle, sillä ponilauma aivan hivelee esteettistä silmääni!

Tästä projektista tuli minulle valtavan hyvä mieli, ja uskon etten ole ainoa, joka käy tänä iltana tyytyväisenä nukkumaan.

Tilpehööriä

2009-08-13T18:54:00.006+03:00

Eilen oli syksy. Pipertelin siis sisätiloissa pientä kivaa siskontytölle. Koska koulupöydän pinta on hieman epätasainen, arvelin sen tarvitsevan kirjoitusalustaa. Tiimarissa oli alennusmyynnissä Nalle Puh -alustoja, mutta tyttö ei huolinut Puhia. Ostin silti sellaisen, ja lahjapaperin sekä kontaktimuovin avulla Nalle Puh kääntyi Prinsessoiksi.

Kirpparilta tarttui matkaan sievä vaaleanpunainen ämpäri kynäpurkiksi, ja oman tarpeettoman pöytälamppuni kikertelin täyteen krääsää. Pikaliimalla pysyvät niin lasihelmet kuin nukkekin paikallaan.

Ostin sängyn huutonetistä kahdella eurolla. Saamme noutaa sen ensi maanantaina. Huvittava juttu sänkykaupoissa oli, että peti onkin 120 senttiä leveä. Tämä ei käynyt myyjän ilmoituksesta ilmi. No, ainakaan ei tule tungosta kymmenienkään pehmolelujen kanssa!

Ajattelin kruunata tulevan sängyn kruunulla! Leikkasin kruunun paksusta pahvista, maalasin ja koristelin.

Kun maalaan kalusteita omalla pihalla, minulla on seuranani puluja. Siskoni pihalla kavereinani tepastelikin pari tomeraa kanaa.

Ekaluokkalaiselle

2009-08-11T15:07:00.005+03:00

Prinsessa aloittaa huomenna koulunkäynnin. En ehdi saada huonetta valmiiksi ihan koulunalkajaisiksi, mutta tällaisella koulupöydällä varmasti on sitten aikanaan mukava lukea läksyt. Alunperin olin ajatellut antaa omistamani sinisen vanhan pöydän tytön käyttöön, mutta äitinsä halusi tehdä vaihtarit. Sininen pöytä päätyikin äidin tietokonepöydäksi ja tietokoneen alta vapautui tällainen turkoosi ihanuus. Äidin toivomuksesta turkoosi alaosa jäi, ja vain käsittelemätöntä puuta ollut pöytälevy sai vaaleanpunaisen maalin. Väriyhdistelmä miellyttää ainakin minua!

Tyttösen huoneessa oli koivujäljitelmäinen lastulevylaatikosto. Lapsi halusi itse tulla auttamaan lipaston tuunauksessa, mutta jo ensimmäisen laatikon tapetoinnin jälkeen hän tylsistyi, ja päätimmekin lähteä rannalle. No, yksinäni minä sainkin laatikot sitten nopeasti tapetoitua. Käytin tapettinäytekirjojen ilmaista antia. Vetelin vielä kalustelakkaa tapettien päälle. Nyt on paikka koulukirjoille.

Tilaa leikkiä

2009-08-08T21:26:00.003+03:00

Prinsessalla on iso huone, 17 neliötä. Huonekorkeutta on kolmisen metriä. Siellä on ollut paljon tilaa leikkiä. Nyt pitäisi taikoa huoneesta sellainen, jossa on leikkitilan lisäksi myös paikka koulutyölle. Kaksi seinistä on hirsipinnalla ja kaksi maalattuja. Yhdellä seinällä on suunnaton, todella kaunis ikkuna ja huoneesta lähtee kaksi ovea. Ovet ovat kauniita vanhoja peiliovia, mutta lattiaa peittää liukas laminaatti. Tässä siis lähtökohdat.

Huone on täynnänsä lapsen aarteita mylittleponyistä petsoppeihin ja jättimäisiin nalleihin. On kimaltavaa prinsessahömppää, ja vastapainona hipahtavia pikku esineitä Intiasta ja Afrikasta, kiviä ja sulkia. Lapsen aarteet ovat tärkeitä, ja niitä minun on yritettävä kunniottaa. Samalla pitäisi luoda myös omaa silmää miellyttävä yhtenäinen kokonaisuus.

Pesämäisen katossängyn aikaansaamiseksi ajattelin hyödyntää suurta vaatekaappia. Leikkikalut saatan jättää hirsiseinän vierustalle, jotta valoisa ikkunan edus vapautuisi koulupöydälle. Pöydän viereen nurkkaan sijoitan nojatuolin, jossa on mukava lueskella kirjoja.

Seuraava vaihe onkin huonekalujen maalaaminen. Joudun maalaamaan lähes kaikki kalusteet, joten siihen menee tovi jos toinenkin. Kun kaikki irtain on valmiina, hiipparoin huoneeseen jonain koulupäivänä ja laitan kaiken kuntoon prinsessaa varten.

Prinsessa ja herne

2009-08-07T18:57:00.004+03:00

Pikku Prinsessan huoneessa on ennestään vaaleanvioletit seinät, ja niitä en aio ryhtyä muuttelemaan. Lapsi itse halusi violetin lisäksi vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleansinistä. Ainoastaan sinisen suhteen minulla on hieman vaikeuksia, muut värithän sointuvat upeasti yhteen. Siniset pilkahdukset jäävät varmaankin aika vähäisiksi.

Tänään hankin tekstiilejä petiä varten. Koska katosvuode kuuluu suunnitelmaan, ja harsomainen kangas lapsen esittämiin vaatimuksiin, jouduin marssimaan kangaskauppaan. Onneksi alennuspöydällä oli harsomaista verhokangasta hintaan 2e/m. Otin sekä valkoista että lilaa ja toivon kankaiden riittävän myös ikkunaverhoiksi. (Jos tekisin katosvuodetta omaan makuuhuoneeseemme, valitsisin materiaaliksi ehdottomaksi vaippaharson. Mutta tässä tapauksessa ratkaisi raha.)

Tummanvioletti fleecepeitto irtosi Löytötexistä alle neljällä eurolla, ja Tiimarista vielä ostin hiukan askarteluhuopaa, josta leikkelin verhojen koristeeksi kukkasia. Sorruin myös vaaleanpunaisiin lyijykyniin ja suloisiin pyyhekumeihin.

Sulo on huolissaan tästä projektista, sillä hän pelkää minun ostelevan pientä halpaa sieltä sun täältä, ja huomaamattani tuhlaavan omaisuuden. Tänään totesin Sulon olevan oikeilla jäljillä, sillä näihin varsin edullisiin hankintoihini upposi jo melkein kolmekymppiä. Onneksi huonekaluja ei tarvitse ostaa, ja maalit ja täytevanutkin löytyvät vanhoista varastoistani.

Prinsessan kammariin

2009-08-06T19:12:00.006+03:00

Tänään aloitin "Huone Prinsessalle"-projektin. Entiset huterat keittiöntuolini ovat yhä vintissä kun en ole raaskinut niistä luopua. Onneksi yksi niistä oli kyllin tukeva lapsen koulupöydän ääreen. Tuolit olivat alunperin valkoiset harmaalla istuinosalla ja sittemmin punaiset sinisellä istuimella. Nyt maalasin tähän tuoliin vaaleanpunaisia koristekuvioita ja päällystin istuimen anopilta saadulta sydänkankaalla.

Pari vuotta sitten ostin vanhan peilipöydän seitsemällä eurolla kirpparilta. Se on nähtävästi suunniteltu kääpiöille, joten minulla sille ei ole kauheasti ollut käyttöä. Toivon, että siitä on enemmän hyötyä Prinsessalle. Koska yksi peileistä hajosi taannoin, kiinnitin sen tilalle nyt sydänkangasta ja naputtelin siihen pieniä kultaisia nauloja. Niihin voi ripustella koruja, joita tällä lapsella on jo aikalailla. Pöytään sopiva jakkara sai myös sydämellisen verhoilun.

Peilipöydän vetimet olivat mustaa metallia. Päällystin ne vaaleanpunaisella kirpparikankaalla, josta ompelen myöhemmin myös koristetyynyjä sänkyyn.

Tämä peilipöytä on minusta hyvin viehättävä siksi, että sen kaapeissa tuoksuu hyvin vahvasti kampausneste, jollaista äitinikin käytti 70-luvun papiljottipäivinään. Lennähdän lapsuuteen aina avatessani kaapit.

Österbotten

2009-08-05T20:49:00.008+03:00

Kesälomamme toisella reissulla suuntasimme Perämeren rannoille. Minulta jäi pala sydäntä sille tielleen. Miksi olin unohtanut meren? Ja kaupungin, jossa mikään ei ole muuttunut ainakaan viimeiseen kahteensataan vuoteen? Miksi piti matkustaa satoja kilometrejä pohjoiseen, ennenkuin pääsi lämpimiin vesiin uimaan? Miksi lämpöinen etelätuuli olikin nyt siellä, missä aina ennen vain palelin?

Kotona auringonkukat olivat nauttineet sateista, krassit ja orvokit olivat hukkuneet.

Prinsessakammari

2009-07-30T08:59:00.004+03:00

Minulle on tullut oikein kova halua saada sisustaa lapselle huone. Kas kun meillä ei lapsia ole, niin joudun hyödyntämään sukulaisten lapsia. Siskontyttöni onneksi oli oikein innoissaan siitä, että sisustaisin hänelle huoneen, eikä äitinsäkään pannut pahakseen. Ja minun riemukseni tyttö haluaa prinsessahuoneen! Aion käyttää jo olemassaolevia kalusteitani. Hän saa koulupöydäksi kauniin pöydän, joka valitettavasti ei mahtunut meille mihinkään. Myös peilipöytäni hän saa käyttöönsä ja olen suunnitellut myös nojatuolia. Vuoteeseen tulee tottakai romanttiset verhot. Tosin sitä vuodetta ei vielä ole. Huutonetistä löytyy onneksi parillakin eurolla perussänkyjä. Jos teillä lukijoilla lojuu nurkissa tarpeeton sänky, niin otan mielelläni vastaan. Sänky saa olla ruma ja huonokuntoinenkin, sillä tuunaus on projektin kantava voima.

Ovi ei mihinkään

2009-07-26T13:10:00.002+03:00

Joku kaverinkaverinkaveri oli purkamssa jotakin riihtäaittaavanhaataloa ja siellä oli kuulemma ylimääräinen kaunis ovi. Ystäväni kysyi, ottaisinko oven meille. Epäröin ensin, sillä tiesin kyllä, mitä mieltä Sulo siitä olisi. Mutta kun kuulin, että ovi saapuisi karmeineen kaikkineen, en voinut muuta kuin tarjota sille kodin. Ovi on ihastuttava, ja toivon kovasti, että meillä jonain päivänä on koti, jossa seinä, johon pitää puhkaista paikka kauniille ovelle. Tämä oviepisodin johdosta Sulo ilmoitti, että nyt hänellä on oikeus hankkia joku moponromu, jos minäkin saan raahata meille tarpeetonta tavaraa. Jään odotteleemaan, millainen peltikammotus pian koristaa pihaamme.

Iloa toi myös tämä Piipadoon antama tunnustus! Kiitos kauheasti, kyllä lämmittää mieltä! Minä lahjoitan tunnustuksen tällä kertaa Ninnulle blogistaan 70-luvulta, päivää, koska se vetoaa nostalgiseen sieluuni!

Lastenhuone?

2009-07-26T12:52:00.003+03:00

Sulon 3-vuotias kummipoika oli omalla lyömättömällä maullaan valinnut Sulolle syntymäpäivälahjaksi lammaspeilin ja -naulakon. Poika oli ilmeisen mieltynyt kapineisiin, sillä oli valinnut samanlaisen setin myös itselleen. Meillä lampaat sijoitettiin makuuhuoneeseen, koska ne sopivat muotoilultaan parhaiten samaan huoneeseen kuin Playmobil-kaappi. Makuuhuoneemme alkaa muistuttaa huolestuttavasti lastenkamaria.

Eiliseltä kirpparikierrokseltakin palasimme sylit täynnä leluja. Minä ostin kahdella eurolla BabyBorn-nuken itselleni. Sen avulla voin kätevästi ommella sopivia vaatteita siskontytön peipparille. Sulo risti tämän lapsen Mieli Harmikki Plastikdottiriksi. Itselleen Sulo löysi maastoautoambulanssin ja siskontyttöni nukelle kauan kaivatun Baby Bornin turvaistuimen. Pieni emalikulho ei sentään ole lelu.

Ja jotta oikein hukkuisimme leluihimme, saimme Heatherilta synttärilahjat: minulle hän oli askarrellut Beach Queen Susanna -nuken ja Sulolle Antarctlancen, joka "ajaa rohkeasti sinne, minne yksikään ambulanssi ei ole koskaan aikaisemmin mennyt"!

Verhoutuja

2009-07-24T19:55:00.009+03:00

Tänä kesänä olen pukeutunut lähes yksinomaan vanhoihin verhoihin. Tämän sinivalkoisen kauniisti laskeutuvan verhon ostin huuto.netistä. Se oli liian kallis, mutta siitä tuli niin oivallinen mekko, ettei tyyris hinta harmitakaan.

Tämä suloinen punakukallinen verho oli lahja ystävältäni. Käytin samaa kaavaa kuin aiemmin esittelemässäni kotikoltussa, sillä totesin sen kropalleni sopivaksi. Piparikukkainen versio vaan on kaupunkimalli.

Tämä kolmas verho ei oikeastaan ole verho, vaan kirpparituliaisina saatu vanha pöytäliina. Pyöreästä pöytäliinasta tulee helposti kellohame, kun leikkaa keskelle reiän, ompelee vetoketjun ja vyötärökaitaleen. Ja miten ihanasti täyskello hulmuileekaan.

Kapioarkussani on vielä vino pino vanhoja verhoja, joista tulee monta sievää mekkoa. Vanhat 70-luvun kankaat ovat säilyneet uudenveroisina, ja minusta on ikävää etteivät nykypäivän kankaat pysy käytössä ja pesuissa yhtälailla upeassa kunnossa. Olen kuullut, että syy on vanhoina aikoina käytetyissä varsin myrkyllisissä käsittelyaineissa. Myrkkyä tai ei, mutta kyllä nämä nyppyyntymättömät ja ikikauniit kankaat aina tämän päivän Nansot ja Marimekot voittavat.

Onnea Lintumi!

2009-07-21T08:17:00.000+03:00

Tänään on Sulon syntymäpäivä. Onnea Lintuselleni!

Mitä jäi käteen Viipurista?

2009-07-20T16:37:00.006+03:00

Sulon suuri missio oli etsiä Viipurista uusia ambulansseja kokoelmaansa. Ehdimme käydä kahdessa lelukaupassa, ja Sulo löysikin kolme lanssia. Varsin persoonallisia kaikki.

Minä en oikein osannut miettiä hankintoja kovin järkevästi. Onneksi Sulo osasi. Hän kartutti maatuskahyllyämme tällaisella outoudella. Nalle Puh kätkee sisäänsä neljä ystäväänsä.

Minä kahmaisin kauppahallissa mukaan kourallisen maatuskamagneetteja. Osa niistä meni tuliaisiksi, pari jäi miedän jääkaappiamme koristamaan. Ostin myös ihanista ihanimmat polvipituiset villasukat, joista nappaan kuvan jonain päivänä. Satuin myös ostamaan ison emalikattilan.

Viipurissa oli opettavaista. Minä opin, että on typerää pelätä etukäteen ja kuunnella ryssäasenteella varustettujen tuttavien kauhutarinoita naapurimaastamme. Opin myös, etteivät tullimiehet ja -naiset telkeä minua venäläiseen vankilaan. Opin senkin, että kannattaa pukeutua reissulle nätisti, jotta ei tuntisi jatkuvaa alemmuutta upeiden venäläiskaunottarien seassa. Yhdessä me opimme vielä, että ei kannata lähteä seuramatkalle, jossa perilläoloaikaa on kolme tuntia, vaan seuraavalla kerralla jäämme kaupunkiin yöksi.

Kotona kaikki hyvin

2009-07-20T16:29:00.008+03:00

Kun me Sulon kanssa nautimme Itä-Suomen hellepäivistä, nauttivat kotipihamme kukat Oriveden sateista. Naapuri, joka joutui kukkienkasteluvastuuseen, oli onneksi päässyt helpolla, sillä luonto piti huolen siitä, ettei täällä mikään päässyt kuivahtamaan. Oli huimaa ajaa yöllä pihaan ja nähdä, miten krassit vyöryivät laatikostaan.

Ensimmäinen auringonkukkakin oli auennut. Minä rakastan auringonkukkia, ne vaan ovat kaikkein kauneimpia kukkia, mitä tiedän. Ovat ehdottomasti mukana listalla ensi kesänäkin.

Jonkun entisen asukkaan laittamista sipuleista nousi tällainen tyyppi. Joku kruunu, ehkä?

Punapellavissa on jo monta kaunista pikkukukkaa ja ...

unikotkin loistavat jo piiankielien seassa. Jokainen istuttamani laji siis kuitenkin saavutti kukinnan! Aika mainio juttu.

Lomaterveiset

2009-07-19T10:46:00.010+03:00

Meidän lomareissumme oli kirkkaita Saimaan vesiä, uusia itäsuomalaisia murresanoja, trangialla keitettyä aamupuuroa, ei-aivan-kypsiä mustikoita, pikivisiitti Viipuriin, huonovointisuutta kahvikuppikarusellissa, Taivaanpiin etsimistä rannalta ja heräämistä teltassa auringon ensimmäisiin säteisiin.

Arvonta suoritettu

2009-07-18T21:01:00.004+03:00

Lomareissullamme piipahdimme Imatralla Vuoksenniskan kirpputorilla. Siellä ihastuin emaliseen astiaan, jonka käyttötarkoitusta voimme vain arvailla. Minusta se sopi mainiosti kesäkeittiön tiskiharja- ja astianpesuainetelineeksi.

Mutta aivan ensimmäiseksi se kuitenkin joutui toimimaan Sammakkoprinsessakassin arvontakoneena. Sulo suoritti arvonnan, ja kassin saa...

... Cat! Onnea Catille. Otathan yhteyttä meihin sähköpostilla sussujasulo@luukku.com, jotta voin laittaa kassisi postiin. Tuhannet kiitokset kaikille miljoonille osallistujille kiinnostuksesta arvontaa ja blogia kohtaan. Onpa teitä lukijoita aika paljon enemmän kuin osasin arvatakaan!

Ne kukkii sittenkin

2009-07-07T14:36:00.003+03:00

Niin uskomatonta kuin se onkin, kaikki minun kukkani voivat hyvin. Huolimatta kylmästä toukokuusta ja heinäkuisista pakkasöistä ja ennenkaikkea huolimatta minun hoidostani. Krassit rehottavat valtoimenaan ja tekevät leiskuvia kukkasiaan. Orvokit sinnittelevät ja kasvavat koko ajan upeammiksi ja tuuheammiksi. Pienet piiankielet ovat levittäytyneet koko kukkapenkin alalle, vaikka aluksi en uskonut niiden selviytyvät ensimmäisestäkään yöstään ulkona. Auringonkukissa on vahvat varret ja muhkeat nuput. Hentoiset lilliputtiunikot vahvistuvat koko ajan, vaikka nuppuja niissä ei näykään. Ja nekin kaksi lajiketta, joiden nimet olen jo aikoja sitten unohtanut, kasvavat tehokkaasti, ja yhteen ilmaantui jo kaunis vaaleanpunainen kukkakin.

Miten ihmeessä voin huomenna lähteä kesälomareissulle ja jättää nämä poloiset oman onnensa nojaan? Ovatko ne tyystin kuolleet, kun me palaamme kotiin? Pysyykö rakas pulupariskunta uskollisena, vaikka ruokaa ei tulekaan enää säännöllisesti?

Minusta on mukava pakata teltta ja kumpparit, kesämekot ja villasukat autoon ja lähteä Sulon kanssa hetkeksi lomailemaan. Mutta samalla minusta on todella vaikeaa jättää koti. Mitä järkeä on istuttaa kukkia, jos niitä ei voi olla kastelemassa kotona?

Ps. Poissaollessamme muistakaa osallistua arvontaan, jos ellette sitä jo ole tehneet! Vastauksia on tullut taas järistyttävän paljon, ja minusta on kivaa, että profiilienne kautta olen löytänyt uusia kiinnostavia blogeja.

Kesäinen arvonta

2009-07-04T13:59:00.006+03:00

Monet seuraamani blogittajat ovat ilmoittaneet siirtyvänsä kesätauolle, mutta toivottavasti joku yhä piipahtelee koneen äärellä ja osallistuu tähän arvontaan. Bonbonkakku-kankaani saapui lopultakin eilen, kolmen kuukauden odottamisen jälkeen. Kangas on uutta laatua: paljon tekokuituisempaa kuin edellinen, mutta painojälki on nyt oikein hyvää.

Arvon siis tästä suunnittelemastani Sammakkoprinsessa-kankaasta itse ompelemani kesäkassin. Kooltaan kassi on 36cm x 43cm, ja sitä voi kantaa joko olalla tai ihan kädessä heilutellen. Sen sisään on kiinnitetty nauha, jossa sammakon kruunun väriin sointuva pikalukko. Lukkoon voi kiinnittää avainnipun, eikä tarvitse pelätä avainten katoamista.

Suoritan arvonnan taas lapunnostotekniikalla heinäkuun puolivälin tienoilla, riippuen vähän meidän lomareissaamisistamme. Arvontaan voipi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Lisäksi haluan palkita ne ihanat ihmiset, jotka ovat ilmoittautuneet lukijoikseni ja näkyvät lukijalootassa sivun oikeassa reunassa: he osallistuvat halutessaan arvontaan kahdella lapulla.

Kotikolttu

2009-07-04T13:46:00.002+03:00

Hellepäivinä kävi taas ilmeisen selväksi, että olen paisunut ulos kaikista kesäisistä kotimekoistani. Tänään ompelin uuden. Kangas on Sulon dyykkaama verho: hän löysi sen jokunen kuukausi sitten jätepisteestä. Tuoksusta päätellen se on ollut jonkun mökillä. Vetoketju ja vinonauha piti ihan ostaa kaupasta. Mekko pyörii nyt pesukoneessa ja tulee sieltä pian raikkaana ulos.

Ja miten kaunis se onkaan!

2009-07-02T20:59:00.004+03:00

"Beauty outside, beast inside" todetaan Applen mainoslauseessa, ja se tottavie tehoaa minuun. En malta olla hehkuttamatta tämän koneen suunnatonta kauneutta. Se on niin sulava ja siloinen. Siinä missä pc tarvitsi 5 virtajohtoa, pärjää iMac kahdella, ja toinen niistä kuuluu printterille. Kauniisti muotoillun laitteen pienimmätkin yksityiskohdat on niin tarkkaan mietitty. Olen todellakin haltioissani!

Samaan aikaan tunnen myös ahdistusta,. sillä käyttöjärjestelmä on muuttunut kymmenessä vuodessa kokonaan. Minusta tuli tänään aivan onneton vasta-alkaja, jonka pitää yrittää pitää hermonsa kasassa eikä sortua kiukuttelemaan ällin loppuessa.

Näitä nättejä hiirimattoja muuten saa Mirkalta, ihan tilaustyönä vaikka oman kodin kuvalla varustettuna.

Kauan kaivattu, syvästi rakastettu

2009-07-02T20:14:00.005+03:00

Tänään se saapui! Ikioma Omppu, aivan uudenuutukainen iMac. Se sai paikan Sulon Salongista, josta olen hyvin kiitollinen Sulolle. Nyt tämä täysin hyödyttömänä ollut huone on päässyt ansaitsemaansa käyttöön. Huonetta ei tarvinnut edes uudelleensisustaa, sillä Omppu vain asetettiin ikkunan ääreen pöydälle.

Vain printterin sijoittelussa piti hiukan nähdä vaivaa. Toin ulkoa yhden vanhan laatikon, sijoitin printterin sen päälle ja maisemoin rumahkon koneen Sulon ambulanssilla. Laatikon sisään saimme kaikki tärkeät paperit, joita aina tarvitaan tietokoneen lähettyvillä. Päällystin mapit seinien väriin sopivalla kartongilla.

Miksi blogi ei päivity

2009-07-01T18:53:00.004+03:00

Kesä tuli ja kaikki vapaat ajat me olemme keskittyneet kesästä nauttimiseen.

Viikonlopun suuret saavutukset

2009-06-21T18:34:00.004+03:00

Kun sataa vettä ja on liian kylmä mihinkään, voi hyvin vaikka leipoa. Meillä vietettiin 2-vuotiskihlajaispäivää suklaakakun kera. Pääsin kokeilemaan pursotinta, jonka ostin muutama viikko sitten Ullan unelmasta Tampereelta. Siinäpä vasta uskomaton kauppa! En ollut aiemmin edes tiennyt, mitä kaikkea leipomiseen voi tarvita. Pursotin toimi moitteettomasti, mutta saatan ostaa siihen joku päivä vieläkin pienireikäisemmän kärjen.

Eilinen sadepäivä sujahti ohi minun ommellessa uutta mekkoa petroolinsinisestä pellavasta. Oranssi puuvillapitsi löytyi taannoin kirpparilta.

Perjantainakin satoi. Tietokone ryhtyi tosissaan sanomaan YYA-sopimustamme irti, ja minä jouduin taistelemaan tuntikausia saadakseni siihen edes jotain eloa. Huonolta näyttää, ja edellämainitun omppuhaaveen toteutuminen taitaa olla lähempänä kuin arvelinkaan. Tietokoneen raksutellessa hitaanlaisesti itseään kuosiin, minä ompelin pari kesämekkoa Hildalle. Ja punaisen villanutun, koska juhannusillan sää oli kaikkea muuta kuin kesäinen.

Tällä kertaa Hildan pikkuinen äiti hyväksyi iloisesti kaikki tuomani vaatteet... ehkä siksi että olin nyt oppinut käyttämään yksivärisiä kankaita, ja rmahdollisimman paljon vaaleanpunaista.

Juhannustaika

2009-06-19T08:46:00.002+03:00

Mukavaa juhannusta kaikille! Sulon aatto kuluu töissä ja minulla piisaa töitä täällä kotosalla...

Haave omenasta

2009-06-18T15:36:00.004+03:00

Pienen pientä muutosta työelämän suhteen on suunnitteilla syksyn varalle. Siihen liittyen minulla on haave: Oma Omppu! Olihan minulla Macci opiskeluaikana ja useamman vuoden sen jälkeen. Taloudellisen syyn pakottamana siirryin kuitenkin pc:n käyttäjäksi jokunen vuosi takaperin. Kaipuu omppumaisempaan työskentelyyn on säilynyt ja nyt se kaipuu on käymässä varsin polttavaksi. Jos saan haaveen toteutettua ja ostettua maailman kauneimman tietokoneen, menee työhuoneen sisustus jälleen uusiksi. Ei niin kaunista konetta tarvitse enää piilottaa kaappiin. Sille pitää antaa arvoisensa pöytä. On niin mukavaa haaveilla!

Mustuus

2009-06-18T15:21:00.003+03:00

Ravasimme eilen kaikki lähiympäristön kirpparit ja halpamarketit löytääksemme kiekurakehyksisen peilin Ikean tarjokasta edullisemmin. Emme löytäneet sellaista, mutta mustat käsipyyhkeet kylläkin, ja lisäksi keittiöön ihanat pikkuiset mittalusikat. Ne ovat posliinia ja maksoivat mojovat 99 senttiä.

Vessan kaunistus

2009-06-13T13:31:00.003+03:00

Ajatus vessan uudistuksesta on kypsynyt päässäni siitä asti, kun menin harkitsematta ostamaan vaaleanpunaista seinämaalia. Aluksi minulla oli tarkoitus kokeilla tildailua ja tehdä yltiöpikkusievä toiletti. Mutta haluanko minä tildavessaa? Haluaako Sulo tildavessaa? Tuskin. Haluaako Sulo ylipäänsä vaaleanpunaista vessaa? No....

Meidän vessanpöntössä on entivanhaseen tapaan musta istuin ja kansi. Se ei sovi tildamaailmaan. Siitä sain ajatuksen yhdistää vaaleanpunaisiin seiniin mustaa ja valkoista. Ei mitään muuta. Vaaleanpunaiset seinät, valkoiset kalusteet ja mustat tilpehöörit. Mustat pyyhkeet, musta matto, mustat naulakot, mustat hammasmukit, mustat purnukat pyykinpesuaineille... Katossa killuisi romanttinen kynttiläkruunumme, ja sitten olisi hankittava jostakin oikein krumeluurinen mustakehyksinen peili. Ikeasta ainakin joskus maailmassa sai. Jos joku tietää, mistä voisi tuon tyylinen kehys löytyä, niin olisin ikionnellinen vinkistä. Sillä nyt alkaa tavaranhankinta.

Tiskikattila löytyi!

2009-06-13T13:25:00.003+03:00

Tiskivesien keittely alkaa taas syyskuun hujakoilla, ja minulla onkin ollut polttava tarve löytää uusi emalikattila ruostuneen vesikattilani tilalle.

Tänä aamuna Oriveden kirpputori oli tulvillaan emalia. Oli vateja, kulhoja, kattiloita ja pannuja. Ja kaikkien hinnat huimasivat päätä. Miksi emali maksaa nykyään maltaita? Miksi pikkuruinen, joskin sievä teepannu maksaa 28 euroa ja iso keskikokoinen punainen kattila 45 euroa? Mutta sitten löytyi se, mitä olen etsinyt: edullinen, suurensuuri emalikattila. Se ei ole kaunis väriltään, mutta se maksoi kympin, on valtavan kokoinen ja välttävässä kunnossa. Mainiota!

Punainen pohjasta puhkinainen kattila sai siirtyä Sulon salonkiin kaunistukseksi.

Näin käytät kameraasi

2009-06-13T13:22:00.003+03:00

Eilisten vieraiden ansiosta minäkin osaan nyt ottaa valokuvia hämärissä sisätiloissa. En ollut saanut aikaiseksi opetella käyttämään kameraani, koska manuaalin lukeminen pdf-tiedostosta on liian työlästä. Helpompaa on odottaa, että joku näyttää kädestä pitäen: katso näin.

Kesän kaipuu

2009-06-13T08:15:00.006+03:00

Jälleen harmaa aamu ja raskaat pilvet taivaalla. Miten näistä kesistä tuli tällaisia? Tämä on jo seitsemäs kesä peräkkäin, kun kesäkuussakin pitää vielä lämmittää uuneja, järvessä uiminen ei tulisi mieleenkään ja rusketuksesta saapi vaan haaveilla. Eilen oli yllättäen yksi kesäinen päivä koleuden keskellä ja minä sain valokuvattua puutarhamme kukkaloiston. Olen iloinen voikukista ja niittyleinikeistä, sillä minun omat kasvatukseni eivät ole yltäneet loistokkuuteen saakka.

Ystävämme pulut ovat viime aikoina saaneet tyytyä hiukan pienempiin siemenannoksiin. Minusta oli ikävää katsella, miten lihavimmat ajoivat toiset pois ahtaalta ruokkimislaudalta. Niinpä aloin nakella siemeniä pitkin pihaa, jotta tappelua ei tulisi, ja jotta siivekkäät saisivat nähdä hiukan vaivaa ruokansa eteen. Mutta pulut kävivät aggressiivisemmiksi. Jos me olimme poissa kotoa, ja ruoka ei tullut ajallaan, tyypit päättivät sontia puutarhakalustomme pahaan kuntoon. Rupesin pikkuhiljaa vähentämään ruokkimista. Nyt vain yksi uskollinen ruskea pulu käy vielä syömässä. Minä annan sille siemeniä kun se saapuu kallistelemaan sievää pikku päätään. Toivon, että se on Tuovi.

Eilen kahvipöydän jämille ilmestyi aivan ilahduttavasti uusi pieni ystävä. Gluteeniton mustikkapiirakka näytti miellyttävän kurrea. Oravia ei ole näkynyt pihapiirissämme vuosiin. Ensimmäisenä vuonna niitä oli paljonkin, mutta kun naapurustoon alkoi ilmestyä kissoja, oravat katosivat. Tällä hetkellä talossa on vain yksi kissa. Ovatkohan oravat palaamassa?

Fiksausta, osa 4

2009-06-10T21:29:00.004+03:00

Vanhoja, littanaksi käyneitä (ja pölypunkkien valtaamia) tyynyjä ei kannata heittää pois, vaikkeivät ne enää nukkumiseen kelpaisikaan. Minä kääräisin lituskan tyynyn kaksinkerroin ja ompelin sille pellavaisen päällisen. Koristetyynyiksi kun kelpaavat vähän heikommassakin kunnossa olevat tyynyt. Päiväpeiton astrologianapit ovat irtoilleet käytössä, ja nyt minä korvasin ne ihan tavallisilla, suurilla ruskeilla napeilla.

Entä mitä voisi tehdä mdf-levystä rakennetulle tietokonekaapille, jonka pinta on päällystetty äklöllä puujäljitelmällä? Se pitää tietenkin maalata valkoiseksi! Tarvittiin neljä maalikerrosta, ennenkuin kaappi ylitti minun rimani - joka muuten ei ole kovin korkealla. Ihmettelen vain, miksen tajunnut tätä jo 10 vuotta sitten.

Kun Sulokin sai nikkaroitua salonkinsa allaskaapille sokkelin, alkavat meidän fiksailut olla fiksailtu. Ainahan täällä on tekemistä, ja isommat projektit (kuten vaaleanpunainen vessa) vielä odottavat vuoroaan. Mutta nyt ei taida olla enää jäljellä sellaisia pieniä vikoja, joiden korjaamista olemme lykänneet ja lykänneet.

Pahasti koukussa

2009-06-10T07:37:00.004+03:00

Nelosen Suomen huippumallihaussa -sarja on vienyt minut todella pahasti mukanaan. Maanantai-iltaisin vetäydyn vierashuoneeseemme tv:n ääreen ja auta armias sitä, joka tohtii häiritä minua puhelimella tai tulemalla ovelle koputtelemaan. Jouduin sulkemaan silmäni ja korvani viime maanantaina tuomariston päätöksen aikana, sillä minua pelotti niin, että vatsaa kouristeli. Jos Nanna ei voita koko kilpailua, saatan alkaa itkeä. Nanna on aivan toista luokkaa kuin muut tytöt, uskomattoman kaunis ja monipuolinen. Mutta pelkään että hänen surkea kävelynsä korkkareilla torpedoi mahdollisuudet voittoon.

Viissataakuus ikkunaa

2009-06-09T06:57:00.002+03:00

Ikkunoidenpesu-urakka on alkanut. Meillä on 8 ikkunaa. Sen ei luulisi olevan kauhean ylivoimainen urakka. Silti olen pessyt ikkunat viimeksi vuonna 2003. Kun lasketaan, että kahdeksassa ikkunassa on kuusi ruutua kussakin ja kaksinkertaiset lasit, ja ne lasit pitää vielä pestä molemmilta puolilta, niin saadaan tulokseksi 192 ikkunaruutua. Se alkaa jo tuntua aika masentavalta. Mutta minä pääsin eilisiltana jo puoleenväliin.

Lampun uusi mekko

2009-06-06T09:27:00.003+03:00

Vierashuonetta siivoillessani kuulin korviini kuinka Ikean pöytävalaisin kuiskutteli: "Voi, olen niin ankea ja shamppanjanvärinen, ole kiltti ja tuunaa minut!" En voinut vastustaa kaunista pyyntöä. Tarvittiin vain vaaleanpunaruudullista kangasta, puuvillapitsiä, reikäpihdit ja liimaa, ja vaatimaton laskosvarjostin sai uuden suloisen asun.

Kesämieli

2009-06-01T21:47:00.002+03:00

Fiksausta, osa 3

2009-06-01T21:40:00.003+03:00

Kesä on vienyt meidät elämään pihalle. Aamuteet hörpimme keinussa, ruokaa tehdään grillissä, tiskit tiskataan kesäkeittiössä ja jopa ompelutyöt hoituvat nyt pikku puutarhassamme. Minä kannoin ompelukoneen pihapöydälle, jotta saisin makuuhuoneen vaatekomeroihin oviverhot. Millään kun en malta viettää kauniita vapaapäiviä sisällä.

Ompelin verhot ruskeasta pellavasta ja yritin tehdä niihin sirkkojen ja nyörin avulla laskosverhon tapaisen systeemin. Puuvillanyöri ei kuitenkaan luista kovin hyvin sirkoissa, ja taitaapa käydä niin, että verhoa tullaan vaan leyhyttelemään ja raottelemaan, eikä jakseta lainkaan laskostella. Mutta onpas nyt lopultakin edes joku näkösuoja komeroissa.

Lopultakin seinät

2009-06-01T21:24:00.005+03:00

Saimme vihdoin ja viimein kylppäriimme kaikki seinät paikalleen. Eihän siihen mennytkään kuin vuosi. Vuokraisäntämme nakitti erään peräkärryn omistavan naapurin tuomaan meille kipsilevyä. Me inhoamme kipsilevyä. Sitä on kaameaa käsitellä, mutta onneksi sentään sahaaminen sujuu kivuttomasti. Jouduimme kasaamaan seinän kuin palapelin, sillä kipsilevystä ei riittänyt yhtenäisiä osia koko alueelle. Jouduimme myös itse riipimään sähköjohdot irti levyjen tieltä, vaikka olin vannonut, ettemme me enää koskisi johtoihin. Sitten tapetoimme seinän ja pääsipä melkein vuosi sitten ostettu pyyhekoukkukin lopulta oikealle paikalleen.

Meillä käytiin muutama ilta sitten hyvin erikoinen keskustelu, joka osoittaa Sulon sisustussilmän kehittyneen valtavasti. Mahdatteko muistaa Sulon Biltemasta hankkiman suihkuverhon, joka piti sisällyttää kylppäriin, jotta hyvä hankinta ei aivan jäisi hyödyttömäksi?

...

Sulo: Onko siulla vielä tota ruudullista kangasta?

Sussu: Ei, se meni kaikki. Mihin olisit tarvinnu?

Sulo: No näyttäis ehkä paremmalta, jos kalaverhon tilalla olisi sitä samaa ruudullista...

Sussu: :o) :o) :o)

Vimma

2009-05-26T07:33:00.006+03:00

Sille ei mahda mitään, kun se iskee. Eilen illalla se iski puoli kymmenen aikaan. Mööpleerausvimma! Oli lähes puoliyö, ennenkuin pääsin kaatumaan sänkyyn rättiväsyneenä.

Työhuone on ollut jatkuva ongelmapaikka. Siellä ei ole mikään ollut kohdallaan ikinä. Mutta luulen, että nyt on. Minulla meni näköjään kokonainen vuosi löytää kaikille kalusteille oikeat paikkansa. Työhuone on oikeastaan ainoa huone meidän kodissamme, jonka kalustus on käytännön sanelemaa, eikä kauneuden. Siksipä siellä on yhteensopimattomia huonekaluja, yhteensopimattomia värejä ja mikään ei ole tuntunut kuuluvan mihinkään.

Uuden järjestyksen ydin löytyy nyt keskeltä huonetta. Kun laitoin kaksi toisiinsa sopimatonta pöytää vierekkäin, sain aikaan yhden suuren pöydän. Se auttoi huoneen sirpaleisuuteen. Nyt pitää käyttää mielikuvitusta. Täytyy kuvitella, että pöytien pinnat ovat samanväriset (maalaan ne valkoisiksi vielä tänään) ja että toisen pöydän pöytälevy ulottuu yhtä pitkälle kuin toisen (sahaan siihen tänään jatkopalan).

Ahkera Sulo

2009-05-24T19:49:00.003+03:00

Joku on joskus keksinyt laatoittaa keittiön puuhellan edustan seinälaatoilla. Ne on vieläpä liimattu muovimaton päälle. Näiden vuosieni aikana minä olen polkenut niistä rikki lähes jokaisen. Joka askeleella kuuluu raks riks, kun laatat napsuvat palasiksi. Sen lisäksi että lattia on kauhean näköinen, laatat tuntuvat paljaisiin jalkoihin melko uhkaavilta. Tämä ongelmakohta on ollut "to do"-listalla jo kauan. Kun tässä aiemmin sitten kävimme vanhempiemme luona, minä ratsasin isäni liiterit ja navetan nurkat. Löysin pinkan lattialaattoja, jotka saimme ottaa matkaamme.

Sulo naputti rikkinäiset kaakelit irti, leikkasi alla olevan muovimaton pois, sekoitteli laastin, hankki jopa pieniä ristejä, joilla laatat saa suoriin riveihin ja asetteli sitten laatat kivaksi shakkiruutukuvioksi. Sitten hän saumasi vielä kaiken oikein siistiksi. Olin todella vaikuttunut siitä, miten ensikertalainen laatoittaja teki aivan ammattimaista jälkeä!

Eikä Sulon ahkeruus siihen ole loppunut. Isän puutavarakasoista löysin painekyllästettyä puuta, josta Sulo rakensi niin tukevan sahapukin, ettei sen veroista ole tässä taloudessa vielä ennen nähtykään. Ja polttopuukuormankin pitäisi ilmestyä pihalle viikon sisällä.

Entä mitä minä olen saanut aikaan? No, kun lähdin palauttamaan rautakauppaan Sulon erehdyksessä ostaman ylimääräisen saumauslaastin, sorruin heräteostokseen ja saavuinkin takaisin kotiin kolmilitraisen maalipöntön kanssa. Hempeää vaaleanpunaista maalia pikkuvessan seiniin! Jostain syystä Sulo ei ollut hankinnastani aivan yhtä riemuissaan kuin minä.

Fiksausta, osa 2

2009-05-23T09:29:00.005+03:00

Sulo aloitti toisen pikkueteisen rappujen maalaamisen. Se on hidasta hommaa, koska eteisen läpi kuljetaan koko ajan, ja näin ollen hän voi maalata vain yhden portaan kerrallaan. Kun se on kuivunut, voi maalata seuraavan. Sulon kärsivällisyys oli taas koetuksella, kun vastamaalatulle portaalle ilmestyi tassujen jäljet. Kuvassa olevat Synnöve ja Gudrun ovat syyttömiä, ja me epäilemme vahvasti naapurin kissan olleen asialla.

Minä olen yrittänyt saada työhuoneen ongelmakohtia kuntoon. Päällystin karmaisevan turkoosinvihreän kukkapurkin kivalla ruskealla kankaalla. Kangastilkut toivat ratkaisun myös valkoisen seinäkaapin sisällön piilottamiseen. Stereot ovat vaivanneet minua, sillä ne ovat liian möhkälemäiset. Kun Sulo antoi minun poistaa tuplakaiuttimet kaapin päältä, kokonaisuus keveni hiukan.

Työhuone on myös saanut uudet verhot. Aiemmin valkoiset lakanat muuttuivat keltaisiksi, koska kaipasin väriä huoneeseen. Olisin halunnut lämpimämmän ja syvemmän sävyn, mutta kylän kangasvärivalikoima oli melko suppea.

Aika-ajoin minuun iskee tarve päästä eroon koukeroisista vanhoista tapeteista. Ne ovat vaikeat, koska ne eivät ole minun tyyliäni. Siksi en osaa yhdistää niihin mitään. Jos pidän työhuoneen värimaailman ja kalustuksen tapetteihin sopivan hillittynä, huone käy masentavan ankeaksi. Tarvitsisin kirkkaita ja voimakkaita värejä, jotka taas eivät sovikaan tapetin kaveriksi. Minusta olisi mukavaa paljastaa hirsiseinät koko huoneesta, kuten yhden seinän kohdalla jo on tapahtunut edellisten asukkaiden toimesta. Kuitenkin minusta tuntuisi valtavalta synniltä mennä tuhoamaan vuosikymmeniä virheettöminä sinnitelleet tapetit. Voi ahdistus!

Nostalgiaa

2009-05-22T09:18:00.007+03:00

Minä olin jo ihan pienenä tyttönä suuntautunut pesänrakennukseen, sisustamiseen ja suloisiin mökkeihin. Meillä oli kirja nimeltä Hulin ja Vilin syntymäpäiväyllätys. Nyt se kirja on siskontyttöni hyllyssä. Minä rakastin Tuhkimon vinttikamaria ja haaveilin saavani asua itse samanlaisessa. Katsokaa noita kattoparruja, sieviä huonekaluja, ja ompelutarvikkeita sisältävien arkkujen ja laatikoiden röykkiöitä!

Barbapapn talo oli suuri suosikkini. Siellä oli jokaisella oma huoneensa, ja talo oli mainio palleroiden jatkumo. Se rakennettiin muistaakseni niin, että Barbapapa valoi palleroiset seinät itsensä ympärille, vai muistanko ihan väärin?

Myös televisiossa oli ihania koteja. Kaksi niistä aiheuttivat minulle jopa pientä ahdistusta siksi, että niitä näytettiin aivan liian harvoin. Pelle Hermanni asui lumoavassa asuntovaunussa, ja sen sisällä oli todella söpöä. Oliko sängyssä muhkea tilkkupeitto? Minä odotin aina, että kamera menisi vaunuun sisään, mutta sitä ei juuri koskaan tapahtunut. Sama juttu oli myös Katto Kassisen kodin kanssa. Se sijaitsi korkealla vanhojen kerrostalojen katolla, ja sitäkin näytettiin kiusallisen harvoin.

Peppi Pitkätossun Huvikumpua tuskin kukaan on voinut olla rakastamatta.

Meillä oli tietenkin Lundbyn nukkekoti, ja minä kuvittelin jatkuvasti, miten ihanaa olisi olla niin pikkuruinen, että voisin asua siellä. Kuvittelin, miten äiti antaisi minulle leivänmurun, joka riittäisi ruoakseni pitkäksi aikaa. Minusta nukkekoti oli ihanampi kuin oma kotimme ja siellä oli niin kauniita huonekalujakin.

Neljä asiaa

2009-05-22T08:54:00.003+03:00

Pitkästä aikaa sain haasteen! Kiitos Jutta!

"Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta haasteeseen mukaan 4 blogiystävääsi. PIDÄ HAUSKAA!"

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
Graafinen suunnittelija
AD-assistentti
Taittaja
Näyttelyvalvoja

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
Sinkkuelämää
Huippumalli haussa (sekä usa että suom.)
Naisten maailma
Sisustusohjelmat

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
Alpit moottoripyörän kyydissä
Kylmäpihlajan majakkasaari
Isle of Wight
Rautjärvi

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Yksi keskustelufoorumi

Oma blogi ja ne, joita seuraan

Google

Ilmatieteen laitos

Neljä lemppariruokaani ovat:

Intialaiset

Pinaatti-fetakastike spaghetin kanssa

Parsakaalipiirakka

Sulon säveltämät kokkaukset

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

Höh, olen ihan mielelläni juuri nyt juuri tässä, mutta voisin olla myös

Pihalla puutarhakeinussa

Lapsuuden mäyränpesillä

Keittiössä juomassa vettä, koska minulla on kauhea jano

Siellä Alpeilla lehmiä rapsuttelemassa

Neljä blogiystävää, jotka haastan mukaan: